Trans-Siberian

Location: Irkutsk, Russia

Olimme varustautuneet junamatkaan kuuden nuudelipaketin, kahden notkotin, kolmen tonnikalapurkin, leipapussin, banaanitertun, parin appelsiinin, puolen tupakkakartongin ja vodkapullon voimin. Reiluksi kolmeksi vuorokaudeksi on hyva varata hieman purtavaa, vaikka asemilla karkkyvat maatuskat myyvatkin melkein kaikkea oluesta makkaraan. Suuntasimme Yaroslavskin 3. laiturille, ja tormasimme julmettuun laumaan turisteja. Meininki oli muuttunut kolmen vuoden takaisesta, jolloin juna oli puoli tyhja.. Huokaisimme oikeastaan helpotuksesta ettemme olleet saaneet lippuja platskartniin, jossa lauma molyavia britteja "matkustaisi kuin paikalliset". Kupessa joutuisimme kestamaan pahimmassakin tapauksessa vain kahta brittituristia vaunullisen sijasta (Ilman mitaan ennakkoasenteita tai patoutumia britteja kohtaan).

Hyttitoverimme olivat kuitenkin venalaisia. Marina, nuori yksinhuoltaja ja junaliikenteen ohjaaja Irkutskista, seka hanen poikansa Andrei. Aiti ja poika olivat palailemasta Turkin lomalta ja matkalla kotiin. Esittelyjen jalkeen mieli oli kohoinnut. Moskova jai taakse, ja matka uuteen alkoi. 3 vuorokauden kuluttua olisimme Irkutskissa.

Aamulla herasinpussien rapinaan Marinan pyoritellessa aamupalaa. Puin paalleni ja aloin kaivelemaan omia evaitani esille, mutta silloin Marinalta tuli tiukka kielto. Isoaiti oli laittanut Moskovassa kysta kyllin, ja reissumiehet tulisivat nyt nauttimaan venalaisesta vieraanvaraisuudesta. Marina taikoi evaspusseistaan kokonaisen kanan, uuniperunoita, munia, vihanneksia, hedelmia, teeta, kahvia, kekseja.. Emme tulisi ainakaan nalkaan kuolemaan, painvastoin, Irkutskissa junasta pyorisi ulos kaksi lihotettua matkamiesta, silla sama tarjoilu jatkui joka ikisella aterialla. Yritimme luonnollisesti jakaa omia evaitamme, mutta niista kieltaydyttiin kohteliaasti ja tarjottiin lisaa kanaa.

Aktiviteetit junassa ovat aika rajoitetut. Lukemista, torkkuja, matkan suunnittelua, pysakeilta massyn ja kylman bissen metsastysta, ja niin edelleen, unohtamatta tietenkaan vodkan juontia josta venalaiset ovat tunnettuja. Edellista aktiviteettia tuli kuitenkin harrastettua yllattavan vahan, silla ravintolavaunun hintataso ja asiakaskunta eivat houkutelleet, ja hyttiseura koostui aidista ja pojasta, ei kahdesta venalaismiehesta, joiden ainoa tapa kommunikoida ulkomaalaisen kanssa on kaataa uusi lasi vodkaa.. Paivat kuluivat siis laiskan verkkaisesti, maisemien vaihdellessa mantymetsista pieniin kaupunkeihin, koivikoista soihin, asemalaitureista vaaroihin ja tuntureihin. Sain viimein luettua Hunter Stockton Thompsonin Helvetin enkelit, jota olin raahannut mukanani Helsingista saakka. Matkustamisen ja liikkumisen tunne oli loistava, ja valilla matka tuntui jopa itse maaranpaata tarkeammalta.

Tietoisku:
Paivien kykkiminen hikisessa junassa ei ole parasta mita henkilohygienialle voi tapahtua, ja joskus jopa reissumiehen deodorantti pettaa, ja odoorit alkavat kanssamatkustajien lisaksi hairita jopa itsea. Tahan on kuitenkin olemassa erinomainen vastalaake. Junassa kylpeminen tapahtuu seuraavasti:

Valineet:
Saippua, pesusieni, pyyhe, junan vessa

Toiminta:
Junan vessassa riisu kalsarit, ja ripusta ne roikkumaan vessan ovessa olevaan koukkuun. Kastele sieni. Puristele sienesta vetta yllesi kunnes olet kauttaaltaan kostea. Saippuoi sieni, ja hiero saippua sienella ihollesi. Korosta erityisesti eniten tuoksuja tuottavia alueita. Kastele sieni jalleen, ja puristele vetta yllesi. Toista kunnes kaikki saippua ja sissijuustot ovat poistuneet kehosta. Alaka hermostu vedella lotraamisesta WC:ssa. Lattiassa on reika josta kylpyvetesi poistuu katevasti kiskoille. Kuivaa itsesi pyyhkeella ja pue kalsarit (hurjimmat voivat jopa vaihtaa puhtaat alushousut ja pyykata likaiset lavuaarissa). Poistu WC:sta ruusuntuoksuisena.

Saavuimme Irkutskiin Sunnuntaiaamuna, noin kymmenelta paikallista aikaa. Kirjauduimme Summer Hostelliin ja pyysimme respan tyttoa hoitamaan viisumiemme rekisteroinnin, joka hintavuuden ja lyhyen oleskelun vuoksi jai Moskovassa tekematta. Tytto pyysi jattamaan passimme ja maahantulokorttimme, ja saisimme rekisterointileiman seuraavana aamuna. Vain yksi pieni ongelma: Meilla ei ollut maahantulokortteja. Koska tulimme Venajalle Valkovenajan kautta, ei rajalla ollut minkaanlaista rajatarkastusta eika nain ollen myoskaan viisuminleimausta saati maahantulokortin tayttoa. Tytto soitteli pomolleen, jonka suosiollisella avustuksella lahdemme huomenna selvittelemaan asiaa viisumibyrokraatin luokse. Muussa tapauksessa maasta poitueassa meita odottaisi 3000 ruplan sakko epataydellisista dokumenteista...

Irkutskissa vietamme siis kunnes paperisotkumme ovat kunnossa, ja miehet. Henryn jalka on vaivannut jo muutaman viikon joten lekurireissu ennen baikalin erajormailuja olisi paikallaan. Mina puolestani onnistuin nappaamaan junan ilmastoinnin ansiosta flunssan, jota parantelen nyt vihrean teen voimin. Kuvia en valitettavasti tule lisailemaan ainakaan tasta hostellista, silla rahanahneet reseptionistit veloittavat huvista 1r/min... Ensi kertaan!