Roy Chapman Andrews kirjoitti 1920-luvun Ulan Batorista, silloisesta Urgasta seuraavaa: Kaikki ulkomaalaiset Urgassa odottavat jotakin. Joko lupaa matkustaa jonnekkin, tai lupaa tehda jotain, mutta yhteista kaikille on se, etta he odottavat. Nyt 80 vuotta myohemmin lansimaalaiset Ulan Batorissa tekevat ihan samaa, odottavat. Kuka junaa Kiinaan tai Venajalle, kuka viisumia, ja kuka alkavaa ekspeditionia maalle. Minakin paatin ottaa elavan elaman Indiana Jonesin sanoista oppia, ja heittaytya odottamisen autuaalliseen olotilaan, ja lopettaa hotkyilyn ja vakisin muualle yrittamisen. Pienen vaihdantatalouden harrastamisen jalkeen telttani muuttui sangyksi Golden Gobi guesthousessa, jossa aion nyt odottaa junaa Lohikaarmeiden maahan.
Odottaminen ei tietenkaan ota sujuakseen ilman odottamiseen sopivia aktiviteetteja. 1920-luvun yhteisten teehetkien lisaksi taman paivan Ulan Batorista loytyy pikkupuuhasteltavaa odottajalle. Museoissa voi ahtaa paan tayteen kulttuuria ja teatterit tarjoavat turistiviihdyketta illasta toiseen. Pienen aasinsillan kautta paasen kuitenkin yhteen odottajan lempipuuhista: Paihtymykseen.
Mongoliassa tykataan paihtya. Maalla paihdytaan airagista, 3-4% maitokiljusta, ja siita saadulla tisleella arkhilla, josta potkua loytyy 10-15%. Kyytipojaksi nautitaan nenanuuskaa ja Mongolialaista satkatupakkaa, seka tottakai Vodkaa. Kaupungissa paihtyjalla on enemman valinnanvaraa. Mongolialaiset oluet, suurimpina merkkeina Chinggis ja Khan Brau ovat hintalaatusuhteeltaan erinomaisia. Edellisten lisaksi suosituimpien listalla ovat Altai Gov, Borgio ja Sengur, jotka ovat hieman edullisempia, mutta edelleen nautittavan makuisia. Unohtaa ei myoskaan sovi Tigeria, Singaporen lahjaa oluen nautiskelijoille, jota lisenssin luvin pannaan myos taalla. Lisaksi Korealaiset Cass ja Hite ovat kovassa suosiossa Mongoliassa, mutta ainakin minun hienostuneeseen tarjousmayrakoira -makuuni edelliset ovat liian laimeita. Vodkaa loytyy laidasta laitaan, huonolaatuisista paikallisista hyviin venalaisiin, ja isoimmissa marketeissa hyllyt notkuvat importteja ympari maailman. Ravintolat tayttyvat illasta toiseen, vain tiistai- ja lauantai-iltojen ollessa hieman hiljaisempia, ja kuukauden 26 paivan ollessa kaytannossa kuiva (muutaman vuoden takaisia metanolimyrkytyksia muistaen). Nestemaisen illallisen jalkeen on hyva siirtya Ulan Batorin kuumimmille klubeille hotkymaan diskojytkeen tahdissa, desin shotteja nautiskellen.
Mongoliassa paheiden harrastaminen on lisaksi edullista. Viinamakelaiselle puolen litran pullo mallasjuomaa tarttuu mukaan marketin hyllylta 60-70 sentilla, ravintolasta eurolla, ja hanaolut irtoaa 1,5 euroon. Paikallinen perus tuliliemi maksaa pari euroa puolelta litralta, mutta jo 5 euron panostuksella irtoaa iso leka Chinggis -vodkaa, joka pesee ainakin suomalaiset kilpakumppaninsa mennen tullen. Tupakkamiehenkaan paivabudjetti ei ala kasvamaan kohtuuttomaksi nousuhumalan ketjupolttelun takia. Venalainen tupakka maksaa halvimmillaan 30 senttia aski, ja Philip Morrisin lisenssistakaan ei joudu pulittamaan 70 senttia enempaa.
Taman sanottua, jatkan nyt junani odottelua, ja lahden haastamaan guesthousen muita odottajia mongolialaiseen juomapeliin...
3 kommenttia:
Heips,
Me taalla jannaamme, etta milloin sina sinne Kiinaan paaset... Aitikin kyselee... t. siskolikka & muut
Mikäpä kiire se Kiinaan. Meinaakko vielä törmätä Haaran Henkkaan josaki vai lähtikö se lopullisesti jonku pilun matkaan? Ja onko kommeita mongoolipilut?
Taallahan se Henry oli Pekingissa, mutta jatketaan omia teita ja tavataan sitten kuukauden paasta Hong Kongissa. Ja ei, ei Henkka tyton matkaan lahtenyt.. :) Mongoolitytoista: ei minun makuuni sopivia..
Lähetä kommentti