Kulkurin iltakalja

Location: Paharganj, Delhi, India

Jatin Varanasin taakseni muutaman paivan ghateilla kuljeskelun ja pyhan aiti Gangan tuijottelun jalkeen. Kaupunki oli hiljainen, kuuma, ja polyinen. Monsuuni ei ollut viela saapunut viilentamaan sateillaan. Kiipesin yojunaan kohti Agraa, silla siella oli kuulemma joku komea pytinki jonka saattaisin ehka haluta nahda.

Tutkiskelin huonosti numeroitujen junavaunujen ovien viereen teipattuja nimilistoja, ja muutaman hudin jalkeen oma petipaikka, tai ainakin vaunu jossa pedin pitaisi olla loytyi. Kiipesin vaunuun ja paikkani loydettya nakkasin repun punkalleni tyynyksi ja kavin selalleni. Pian juna nykaisi itsensa liikkeelle ja rauhallinen kiskojen kolina tuuditti uneen.

Herasin aamulla konnarin kolistellessa kellontapaista ja torkahduksien valissa katselin ikkunasta ohi lipuvaa tasaista ja kuivan kuumaa maisemaa. Ilma vareili aamuauringon paahteessa. Saavuimme viimein Agraan ja aikani riksakuskien kanssa intettyani paasin asemalta 20 rupian hintaan Taj Mahalin etelaportille. Oli edelleen kukonlaulun aika, joten soin aamiaisen ja etsin halvan hotellin. Junahiet pestyani paatin suunnata ottamaan kuvan Taj Mahalista. Kun nyt tanne asti on kerta tultu, uskovatpahan etta olen kaynyt Intiassa! Paastyani lippuluukulle muutin mieleni. Ulkomaalaisen turistin oli pulitettava 750 rupiaa (reilu 12 euroa) siita ilosta, etta paasi ihastelemaan tata massiivista rakkauden tunnustuksena pykattya palatsia. Olen muutenkin ollut aina sita mielta etta kimppu kukkia riittaa (joka ehka osaltaan selittaa epaonnistuneet parisuhteeni) joten paatin jattaa astumatta massiivisten punatiilisten porttien sisapuolelle. Halvempiakin tapoja nahda Taj loytyi. Harkitsin vakavissani postikortin ostoa, mutta paadyin mielestani viela autenttisempaan kokemukseen. Ehtoolla kipusin yhdelle lukuisista ravintoloiden kattoterasseista, ja katselin auringonlaskun valaisemaa Taj Mahallin valkoista marmorikupolia, nautiskellen kylmaa, ruokalistan ulkopuolelta tilattua Kingfisher olutta (niin, alkoholin myynti oli edelleen luvanvaraista, ja kallista).

Aamulla hyppasin taas riksaan ja suuntasin rautatieasemalle. Paatin Lahta Delhiin. Ahtauduin kakkosluokan vaunuun ilman paikkalippua muiden mattimyohaisten tai vahavaraisten kanssa. Tunkeuduttuani vaunuun muutama Intiaani tarjosi paikkaa ulkomaalaiselle Herralle, ja hetken kinattuani otin paikan vastaan ja istuuduin 10 sentin levyiselle patkalle penkkia leprasairaan naisen viereen. Vaunu oli taynna, tilaa ei ollut, yhtaan. Ihmisia makasi hattuhyllyilla ja ovien paalla, ja kaytavat olivat tukossa seisovista matkaajista. Silti sisaan tunki viela pari tusinaa ihmista. Kun juna viimein lahti liikkeelle alkoivat ihmiset liikuskella, kuka vessaan, kuka tavaroita kaupitellen. Tama hammastytti kovin, silla vaunussa ei ollut tarpeeksi tilaa edes rintakehalle liikkua luonnollisesti hengityksen tahdissa, mutta silti ihmiset onnistuivat kulkemaan kaytavilla.

Delhi. Riivaajien mekka. Nain minulle oli kerrottu. Kavelin ulos rautatieasemalta, ja kohtasin kaksi herraa jotka tarjosivat takseja. Kieltaydyin, ja kavelin tien yli Paharganjille, Delhin backpacker ghettoon. Kuljin katua hotellia silmaillen, ja ennen kuin olin mieleiseni loytanyt, oli kaksi herraa kysynyt minulta tarvitsinko huonetta. Rinkan heivattuani suuntasin samoilemaan sivukujia, ja silloin talloin joku kysyi tarvitsinko vetta tai tupakkaa. Jos tama oli nyt sita kuuluisaa Delhin riivaamista olin tavattoman pettynyt. Ehka se on helle, tai sitten habituksessani on jotain joka saa harkitsemaan kahdesti ennen kaiken typeran tyrkyttamista, mutta edelleenkin olen sita mielta etta Phnom Penhissakin sinua vaivataan enemman kuin Delhissa.

Seuraavat pari paivaa makasin lahinna hotellissani. Ehka Varanasin pyhassa viemarivedessa uinti tai kansan syvissa riveissa matkustaminen oli laukaussut kehossani sika- tai jonkun muun influenssan, ja vietin paivani rakaa valuen ja yot keuhkojani pihalle yskien. Sinallaan pikku sairastelu passasi pirtaan ihan hyvin, minulla oli aikaa enemman kuin normi puuhastelu Delhissa ottaa, ennen kuin Turkish Airlines pudottaa Jarin Delhin lentokentalle ja pakomatka pohjoiseen voi alkaa. Sairastelun ohessa tassa on ehtinyt kuitenkin kartoittaa hieman kaupunkia, ja pohdiskella maailman menoa.

Eilen, kavellessani Paharganjia internet kahvilaa silmaillen, nain kadun poskessa kaksi poliisia ja muutaman siviilin jotka tuijottelivat jotain kadulla. Ruumis. Tiella makasi likaisissa ryysyissa oleva kalmo. Miehen nilkkojen pahoin tulehtuneet avohaavat oli sidottu likaisin sideharsoin, likaiset vaatteet olivat repaleiset ja haneen paljaat, likaiset jalkansa taynna haavaumia. Mistako tiesin etta han oli kuollut? Miehen avonaiset silmat tuijottivat elottomina jonnekin taman maailman ulkopuolelle ja hanen puoliksi avonainen suunsa oli taynna karpasia. Ohikulkijat vilkaisivat kerran ja jatkoivat matkaa, aivan niinkuin keskella vilkasta katua makaava ruumis ei olisi ollut mikaan iso juttu. Ehkei se taalla ollut. Pisti miettimaan, etta kuinkahan monta kolmannessa maailmassa ohittamaani jalkakaytavalla nukkuvaa onnetonta sielua, kerajalaista, koditonta, ovat hengittaneet.

Paatin pohtia tata oluen kera.

Juosta voit henkesi edestä, voit ravata paikasta paikkaan
Silti olet sidottu materiaan ja aikaan
Maata voit plyysisohvalla, tai komealla miehellä
Ei lohtakaan voi pyydystää ahvenvieheellä

Ei korista rinnuksiani minkäänlaiset valjaat
Ainoa kahleeni olet sinä, kulkurin iltakalja

Kierrän, kuljen ja iloitsen. Pelkään nauran ja itken
Tiedän tietoni pienuuden, siks tarjoan sydämen
Tiedän tuskan ja rakkauden, sielua jäytävän sairauden
Vain sinusta eroon pääse en, lohtuas tarvitsen

Ei korista rinnuksiani minkäänlaiset valjaat
Ainoa kahleeni olet sinä, kulkurin iltakalja

- Hassisen kone