The day when the earth stood still

Location: Kathmandu, Nepal

The day when the earth stood still
Kesakuun 1. Herran vuonna 2066 (Nepalilaista ajanlaskua):

Herasin linnunlauluun ja auringonpaisteeseen hyvissa ajoin aamuvarhaisella. Paatin olla ahkera, pesin pyykkia, itseni, hampaat, kampasin parran. Puuhastellessani suunnittelin aamiaista; muutama keitetty muna, pari donitsia leipomosta, mango hedelmakauppiaalta, kuppi tai kaksi chaita. Astelin ulos auringon paisteeseen ja alas Freak Streetia. Perus kuppilani oli viela kiinni, ja niin naytti olevan moni muukin liike. Samoilin hetken alas katua, kunnes viela puoliunessa olevat aivoni tajusivat ettei mikaan ollut auki. Tah? Olinko vahingossa herannyt ennen pyhan lehman pieremaa? Aurinko kylla oli aika korkealla... Palasin huoneeseeni ja vilkaisin kelloa musiikkisoittimestani. 0936.

Palasin kadulle, ja tajusin etta myos autot ja moottoripyorat loistivat poissaolollaan. Torven soittoa ja moottorien papatusta ei kuulunut mistaan. Oli hiiren hiljaista. Istuin avuttomana katukivelle ja sytytin tupakan. Mita ihmetta oli tapahtunut? Viereeni istahti hieman sossottava Nepalilaisherra. Ilmeisesti eksyksissa oleva ilmeeni oli loistanut kasvoiltani, ja herra kertoi etta Newarit olivat menneet lakkoon tanaan uutta paaministeria protestoiden ja autonomista Newariaa havitellen. Mielenosoituskulkue oli alittanut marssinsa Durbarin aukiolta aamu varhaisella, ja tanaan kaikki pysyisi kiinni mielenosoitusten takia. Palasin majatalooni, edes he eivat olleet suostuvaisia vasaamaan aamupalaa. Menin huoneeseeni ja aloitin etsintaoperaation. Ei ruokaa, ei vetta, mutta puolikas pullo Bond viskia loytyi. Join siis viskia nalkaani.

Kolmatta tupakkia katukivetyksella sauhutellessani tajusin, etta ehka kalliita suitsukkeita tulisi kayttaa tanaan saasteliaasti, Shiva tietaa milloin saisin niita lisaa. Tumppasin tokon, ja laitoin sen takaisin askiin. Huomasin Andreasin, Tanskalaisen jannun jonka kanssa oli tullut vaihdettua sana pari silloin talloin. Paatimme suunnata tutkimaan aavemaisen hiljaista stadia. Samoilimme autioilla kaduilla, nimenomaan kaduilla, ajoneuvottomuudesta oli otettava kaikki irti. Lapset pelasivat fudista keskella yleensa niin vilkasta New Roadia. Saavuimme Thameliin. Olo oli surrealistinen. Yleensa niin vilkas ja riivaajien tayttama katu oli hiljainen, vain muutama ihminen istuskelemassa tai kavelemassa siella taalla. Ja lapsia pelaamassa jalkapalloa kadulla. Rapsaisin kuvan, tallaisena en tulisi enaa Thamelia nakemaan. Onneksi apteekeilla oli lupa pitaa ovensa auki, ja poistin pullollisen vetta tiskilta. Mietin, mitahan laakkeita sita voisi nalkaansa rouskia...

Palasimme Durbarin aukiolle ja istuimme temppelin varjoon. Joku rohkea yksilo oli paattanyt pyorailla. Muutama nuori, lippuja uhmakkaasti heiluttava mielenosoittaja huomasi uhkarohkean pyorailijina ja syoksyivat pysayttamaan miehen. Pyora paatyi romumetallin keraykseen ja herra jalankulkijaksi. Mielenosoittajat jatkoivat kulkuaan iskulauseita huudellen. Rohan ja Manu, kaksi Intialaista opiskelijaa jotka olin tavannut paivaa aiemmin tulivat juttelemaan ja tiedustelivat olimmeko onnistuneet loytamaan yhtaan salaa auki olevaa paikkaa josta voisi saada kupin chaita. Pudistin paatani. Pojat kysaisivat olimmeko syoneet, ja totesimme ettemme olleet loytaneet yhtaan auki olevaa ravitsemusliiketta. Pojat kutsuivat meidan setansa luokse lounaalle. Matkaa olisi kaveltavaksi riittamiin, takseja tai riksoja kun ei tanaan suhaillut.

Hikisen kavelyn paatteeksi saavuimme huikean kokoiselle kampalle, jota ymparoi korkea terasaita. Astuimme sisaan ja isanta oli ovella tervehtimassa vieraita. Kutsun jatkossakin isantaamme Sedaksi, silla herra ei koskaan huomannut esitella itseaan.. Seta oli bisnesmies, han oli matkustellut Euroopassa paljon liikematkoillaan, ja esitteli ylpeana kuvia meidan litkiessa chaita suuressa olohuoneessa prameilla sohvilla istuen. Seuraamme liittyi kaksi inkkaria lisaa. Herrat omasivat nimet joita oli mahdoton lausua saati muistaa, joten kutsun heita Vitsiniekaksi ja Taiteilijaksi. Vitsiniekka hauskuutti kaskuillaan isannan poistuttua keittioon kokkamaan kana karria. Ruuan tuoksu sai mahan kurnimaan entista enemman. No chapati, no chai, vapaasti herra Bob Marleyta lainaten. Otimme hieman viskia aperitiiviksi lattialla ringissa istuen, ja Sedan parempi puolisko alkoi tarjoilla lounasta, tai ehka se oli illallinen. Kana karria, riisia, herkullista vihannespaistosta. Joimme, soimme, ruoka maistui ja santsattuakin tuli jokusen kerran.

Ulkona Kathmandu seisoi yha hiljaisena. Illan hamartaessa kiitimme kestityksesta ja lahdimme suuntaamaan alas pimeita katuja kohti yha niin hiljaista Freak Streetia. Huomenna heraisin taas tottien kakofoniaan, ihmisten aaniin ja laheisesta levyliikkeesta kantautuvaan joka aamuiseen Om mani padme hum -kipaleeseen.


Astrologi
Kathmandu, muutama paiva ennen Newari lakkoa:

Olin palaamassa Intian suurlahetystosta, jonne olin juuri jattanyt viisumianomuksen. Samoilin pienia kujia kohti Durbarin aukiota kadun aanien ja hajujen tunkeutuessa aisteihini. Tyonsin kaden taskuuni ja vedin esiin kayntikortin: Chakra Subedi, Jotishacharaya (Astrologian mestari), Thahity Chowk, Ktm, Nepal. En muistanut kenelta olin kayntikortin saanut. Huomasin tutun stupan, olin Thahityssa. Pieni kyltti toisen kerroksen ikkunassa piti sisallaan kaden kuvan ja sanat astrologi ja kaden lukija. Noh, mika ettei. Astuin sisaan ja kipusin portaat toiseen kerrokseen. Nuori tytto pyysi minua istumaan odottamaan toimistoon, astrologi oli lounaalla.

Hetken kuluttua ovi avautui ja hymyileva silmalasipainen herra toivotti Namaste. Kerroin haluavani luennan. Herra antoi palan paperia ja pyysi kirjoittamaan syntymaajan ja paikan. Han tutki kirjojaan, luki longitudeja ja latitudeja, silmaili tahtikarttaa ja aloitti piirrustamisen. Paperille ilmestyi erinaisia laatikoita joissa oli planeettojen nimia ja pitkia laskukaavoja. Tunnin numeroita pyoriteltyaan Astrologi pyysi minua nayttamaan kateni. Han tutki viivoja kasissani, jatkoi paperille raapustamista hiljaa itsekseen mumisten. Kokemus oli erilainen kuin olin odottanut. Ei suitsukkeen savua, ei klassista ja mystista intialaismusiikkia, vaan hyvin pukeutunut herrasmies joka kirjoitti pitkia kaavoja paperille pienessa toimistossa, lasten leikkien ja itkujen kuuluessa oven toiselta puolelta. hetken kuluttua herra nosti paansa paperista.

Olet elanyt elamasi huippuhetkia nyt reilun vuoden, han totesi. Tata tulee jatkumaan viela toista vuotta, sitten iskee suvantovaihe, joka ei kuitenkaan ole lopullinen, Astrologi jatkoi. Suurpiirteinen vastaus, tuo nyt passaa tavalla tai toiselle keneen tahansa, ajattelin. Vuodet 2002-2007 ovat olleet elamasi ns. hurjat vuodet, paljon on tapahtunut, mutta samalla nama ovat olleet huonoja vuosia sinulle, mutta kaikki muuttui vuonna 2008. En ollut samaa mielta, osa entisen elamani parhaista vuosista kuuluvat tuohon ajanjaksoon, vaikka toki vuosi sitten kaikki muuttui ja aloitin uuden elaman maailman tuulien heiteltavana. Olet kokeillut montaa erilaista tyota elamassasi, etka ole koskaan pysynyt kovin kauvaa samassa tyoosa. Nain tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Talla kertaa osui ja upposi. Lyhyen elamani aikana olen poiminut sipulia, istuttanut puolukanvarpuja luksushuvilan pihalla, opettanut sissisodankayntia lapin pakkasissa, koonnut kaapelikeloja tehtaassa, ampunut ilmatourjuntakonekiivaarilla maalilennokkeja, torjunut oljya ja tyhjentanyt hylkyja Suomenlahdella, kouluttanut varusmiehia Etela-Suomen metsikoissa, toiminut yhden paivan opettajana Kambodzassa ja saanut "Kiitos lehtemme huomioinnista ja kiinnostavasta artikkelistasi, mutta valitettavasti..." -sahkoposteja paatoimittajilta. Tama alkoi kuulostaa mielenkiintoiselta. Venus on vahva, sinun kannattaisi kokeilla kasityo- tai korubisnesta.

Raha ei tule olemaan ongelma elamassasi. Joskus sita on, joskus ei, ja kun sita ei ole, sita tulee kuin itsestaan, Astrologi jatkoi. Ala osta maata tai asuntoa, tulet saamaan nama aidiltasi, joka on muutenkin aina valmis auttamaan taloudellisessa ahdingossa (terveisia aidille). Astrologin ilme ei varahtanytkaan hanen jatkaessaan; Ja rakkaus... Rakkautta et tule loytamaan. Ikina. Naisia kylla tulee ja menee, mutta rakkautta et loyda elamassasi. Isku vyon alle, ainakaan ukko ei kertonut vain hyvia ja iloisia uutisia kuten olin ajatellut ennustajien yleensa tekevan. Astrologi kysyi josko olisi jotain jota haluaisin tietaa. Koska lopetan matkustamisen? kysyin. Jaat hetkeksi paikallesi reilun vuoden kuluttua, mutta et pysyvasti. Hieman myohemmin aloitat uuden, entista suuremman seikkailun, ja jatkat matkustamista ehka lopun ikaasi. Maankiertaja, ajattelin. Mika ettei. Hymyilin.