”Not a journey anymore. Not an outing or an interlude. Seeing the world; not taking a trip, not traveling with a start and finish, but living my life. Life is movement.”
Kun Intian viisumi oli passissa ja Kathmandun kiireinen rytmi ja saasteet alkoivat riittaa oli aika ottaa hatkat. Hyppasin Ratnaparkin asemalla bussiin, ja otin suunnaksi Pharpingin kylan Kathmandun laaksossa. Hikisen istumisen jalkeen jain linja-autosta bussipojan kertoessa etta olin osoitteessani, ja lahdin tallustamaan kylanraittia reppu selassa. Buddhalainen nunna huomasi reppuselkaisen matkamiehen, ja viittoi mukaansa. Nunna johdatti minut viihtyisalle temppelille ja avasi oven yhteen huoneista. Nunnan englanti oli huonommalla tasolla kuin minun nepali, mutta ymmarsin etta voisin majailla luostarissa. Tama passasi, olikin jo aika loytaa paikka rauhoittua.
Dakshinkali, Jumalatar Kalille pyhitetty temppeli lepasi kukkulan juurella parin kilometrin kavelyn paassa. Tiistai aamuna paatin jattaa hetkeksi Buddhalaisen pyhattoni ja suuntasin Dakshinkalille todistamaan veriloylya. Joka lauantai ja tiistai Hindut tulevat uhraamaan Kalille kukkoja, vuohia, porsaita ja jopa vesipuhveleita, taten tyydyttaen Jumalattaren ikuisen verenhimon hetkeksi. Astelin alas kivista polkua pieneen puiden varjostamaan laaksontapaiseen, jonka keskella lirisi pieni puro. Paikka oli ehdottomasti sopivan karmiva Kalin pyhatoksi. Saavuttuani temppelille vastassani oli ihmisten ja elainten jono, odottamassa vuoroaan alttarille. Vuohet vikuroivat ja kukot kaakattivat, elaimet tiesivat mihin oltiin matkalla. Miehet raahasivat paattomia ruhoja temppelin sivustalle, jossa teurastaja nylki ja pilkkoi ruhot napparasti kotipakettiin illan kestityksia varten.
Siirryin alttarin edustalle kahlaten paljain jaloin lapi Hinduhurmoksen ja hurmeen. Suitsukkeet savusivat, kynttilat paloivat ja kellot soivat. Verisen alttarin edessa pari ammattimaista teurastajaa ottivat vastaan uhrielaimet ja leikkasivat paat irti ruiskutellen lamminta verta Jumalattaren kuvalle. Seurattuani noin tusinan vuohen ja muutaman kymmenen kukon viimeista matkaa saapui alttarille vuohien kuningas. Elikko oli jattimainen, ison vasikan kokoinen. Kolme miesta piti vikuroivaa otusta paikallaan teurastajan teroittaessa veistaan. Hengen vieminen ei talla kertaa tapahtunut hetkessa. Vuohi oli paattanyt etta tanaan ei ole hanen paivansa siirtya Kalin valtakuntaan. Veitsi ei uponnut lapi paksun kaulan, ja miehet joutuivat taittamaan elaimen niskat jotta vuohi lopettaisi vikuroinnin ja veista saataisiin soviteltua kaulalle paremmin. Lopulta jatinkin paa putosi lattialle. Kali hymyili.
Eli tassa on tullut nyt viikon verran asusteltua luostarissa Pharpingin kylassa, josta en ole Dakshinkalin Hindureissua lukuunottamatta poistunut kovinkaan kauas. Lahinna olen istuskellut omalla luostarillani, tai kierrellyt muita lukemattomia luostareita joita tasta kylasta loytyy. Itse Guru Rimpoche on meditoinut taalla, ja kaksi hanen siunaamaansa meditaatioluolaa loytyy kylan takana kohoavalta kalliolta. Luolilta portaat johtavat ylos kallion huipulle, jossa rukouslippujen meri flapattaa mantroja Buddhalle vienossa tuulessa. On ollut hyvaa aikaa rauhoittua ja mietiskella. Tama kyla on juuri sita varten. Luostareita ja (hektisyydesta)vetaytymiskeskuksia loytyy ainakin tusina, ja ne vahat lankkarit joita olen taalla nahnyt nayttavat olevan punaisista kaavuista paatellen hyvinkin Buddhan pauloissa.
Ja mietiskellyt olenkin. Sahkoposteja satelee silloin talloin (kiitokset lukijoille mielenkiinnosta), ja yksi kysymys on ollut milloin aion palata Suomeen? Tata olen itsekin miettinyt, ja paatynyt siihen tulokseen etta kysymyksen pitaisi olla ”aiotko palata Suomeen?” Lukekaa alun vapaa lainaus Paul Therouxilta. Luultavasti en.
Tassa on ollut myos hyvaa aikaa miettia sotasuunnitelmaa Intian varalle. Suuntaviivat ovat silla mallilla etta suuntaan rajan yli viikon sisaan ja otan tukikohdakseni Varanasin. Tasta tehdaan ehka pienia exkursioita Buddhan nuoruuden- ja valaistumisen mestoille, ja suunnataan sitten Lucknown tai Agran kautta Delhiin ottamaan Jari kopiksi. Miehissa paetaan sitten sateita Himachal Pradeshin maakuntaan, jatkaen Jammunn ja Kashmiriin, ja jahka helteet ja monsuunit ovat hellittaneet, lahdetaan valumaan etelammas. Moottoripyoran (Royal Enfield tietenkin) hankitankin on kaynyt mielessa.. Suuntaviivoja.
No nyt kun on tehty selvaksi etten ole palaamassa kultaiseen kotimaahan, mita Intian jalkeen? Keski-Aasia eli tuttavallisesti Stanit kiinnostaa. Uuden kimaltelevaa Intian karttaani tutkaillessa myos toinen vaihtoehto tuli mieleeni. Mumbaista menee merireitteja Afrikkaan; ainakin Zanzibariin, Mombasaan, Mauritiukselle ja Cape towniin, ja Chennaista kauppa-alukset kulkevat Burmaan Yangoniin ja Malesiaan Penangiin. Laivakulkurin elamassa olisi hohtoa. Suuntaviivoja.
Jahka viimein astun pennittomana Australian mantereelle hakeudun toihin hedelmatarhalle, samalla silmaillen jobeja rahtialuksilta. Pesti tarppaa, ja seilaan seuraavat vuodet pitkin Tyynenmeren saarivaltioita ja Etela-Amerikkaa. Koska laivalla on aikaa, alan kirjoittamaan kirjaa matkoistani. Kirja julkaistaan juuri kun palaan Etela-Amerikasta Australiaan. Teos saavuttaa jattimenestyksen, kriitikot vertaavat sita Chatwiniin ja Therouxiin. Kirjasta saamillani rahoilla ostan pienen talon laguuninakymalla Tarawan saarelta Kiribatin saarivaltiosta. Saarella kehitan alkoholiongelmaa ja kirjoitan uutta kirjaa Tyynenmeren laivakulkurin elamasta. Toinen kirja floppaa. Kulutan yha enemman aikaa Tarawan anniskeluravintoloissa. Eraana paivana Australialainen laivayhtio lahettaa vahingossa Tarawalle tarkoitetun olutlahetyksen Joulusaarelle, ja Deliriumin kourissa teen alkoholikriisin paatteeksi Hemingwayt... Suunt.. eikun loppukevennys.
Ensi kertaan, nahdaan jossakin muualla!
Ps: Kavijalaskurin asentamisen jalkeen olen huomannut etta tata lukevat muutkin kuin Aiti ja ne muutama suomeen jaanyt kaveri. Kiva etta maistuu ja kommentteja on kiva lukea, vaikka laiska olenkin niihin vastailemaan. Lisaksi on ollut janna huomata etta uusia lukijoita ilmestyy siloin talloin ihan satunnaisilla google hauilla. Tama piti mainita siksi, etta saan siita katevan aasinsillan mainita pari ehdotonta suosikkihakusanaa, joiden kautta joku on sivuilleni eksynyt: ”Trans sex kuvia” ja ”Laos huumeet”
7 kommenttia:
Olen seurannut blogia alusta asti ja pitänee mainita tämän olevan ylivoimaisesti paras koskaan lukemani matkablogi. Jokainen kirjoitus on oma seikkailunsa ja piristys arjen harmaudessa elävälle.
Reissukuumetta blogi on kasvattanut hurjaa vauhtia ja pian onneksi itsekin pääsee matkaan vuodeksi tai pariksi. Tämän blogin seuraamista en jätä silloinkaan...
Kiitos tästä ja mitä parhainta jatkoa tien päällä.
matti rakas,
et sina voi tehda tata meille! siis jaada maailmalle! reissaahan nyt reippaasti se seuraava vuosi ja suuntaa sitten kiltisti kotiin :)
t. siskolikka Kirsi
ps. aiti on varmaan samaa mielta mun kaa
Kiitos Jere, ja sori vaan systeri.. ;)
Tätä pelkäsimmekin....että vuosi on liian lyhyt aika maailman kiertämiseen ja tutkimiseen, varsinkin kun sen tekee noin perusteellisesti paikallisiin oloihin tutustumalla, kuin sinä sen teet. Suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella, toivottavati ne muuttuvat myös paluusuunnitelmienkin suhteen, sillä tiedäthän että moni jo odottaa paluutasi kotimaisemiin.Kirjan kirjoittamista toki kannatamme mekin, mutta sen voi tehdä myös kotimaassa Suomessa.
Suomen kesä on nyt kauneimmillaan ja kesälomia odotellaan.
terveisin Lea, Hannu, Noora & Arttu
Moro! Olen lukenut blogiasi parin kuukauden ajan ja täytyy sanoa että kirjoitat aivan loistavasti. Käy kateeksi!
Mielenkiintoista luettavaa. Sain kaverilta linkin sun blogiin muutaman viikko sitten.
Itse aloitan kohta reissailun toisella mantereella toisella puolella maailmaa.
Jos meno Etelä-Amerikassa kiinnostaa tulevina kuukausina niin käy tsekkaamassa www.idiotwon.com. Kuka tietää, saatan vaikka ottaa pikajunan Patagoniaan.
Loistava blogi tää kyllä on. Melkein yhtäputkee tuli alusta asti luettuu ja nosti taas matkakuumetta vaikka tietääki et ei oo mahiksia päästä tollaseen reissuun ihan lähivuosina...
Btw, selviskö sulle koskaan mitä kävi sille Johnille kenet hävitit siel moottoripyörämatkalla Nepalissa? :D
Lähetä kommentti