6.10.2009

Silminnakija: Hengen vaarallinen viisumi

Islamabad 5.10.2009, around 1200hrs

Istuin Uzbekistanin lahetyston viisumiluukun edustalla katukivetyksella. Kutsu oli saapunut sahkopostissa, ja istuin nyt odottamassa jatettyani aomuksen, silla virkailija lupasi antaa viisumini samana paivana. Silloin tien toisella puolen, muutaman kymmen metrin paassa YK:n rakennuksessa rajahti. Pamaus oli luja, kaikkien lahistolle parkkeerattujen autojen varashalyttimet alkoivat huutaa rajahdyksen tuottaman paineaallon vaikutuksesta.

Meni muutama sekunti ennen kuin tajusin sen olleen pommi. Oikeastaan tajusin rajahdyksen olleen terrori-iskun vasta kun tiella seisoskelleet vartijat alkoivat latailla rynnakkokivaareitaan ja juoksennella paikasta toiseen. Yksi vartijoista repi minua suojaan. Kamerani oli kaden ulottuvilla, mutta aivoni eivat kyenneet tuottamaan kaskya kaivaa se esille ja ottaa kuvia.

YK- ja diplomaattikilvin varustettuja autoja alkoi poistua paikalta renkaat ulvoen, vartijoiden evakoidessa VIPpeja. Poliisi oli paikalla nopeasti, ja aloitti teiden sulkemisen. Rajahdys tapahtui rakennuksen sisalla tai sisapihalla, joten kadulla olin ollut turvassa. Insallah, kuten paikalliset sanoisivat. Katselin tilanteen kehittymista loitompaa, ja aivoni alkoivat pikkuhiljaa saada kiinni tapahtumien kulusta, ja onnistuin jopa kaivamaan kamerani esille muutaman kuvan napatakseni.

Ambulanssit saapuivat pillit ulvoen, perassaan pommiryhma ja mustiin T-paitoihin ja sirpaleliiveihin sonnustautunut antiterrorismiryhma. Aseistettuja miehia juoksenteli joka paikassa, mutta laukauksia ei kuulunut. Kyseessa oli siis joko itsemurhaisku, tai pommi oli jatetty tiloihin aikaisemmin jonkun toimesta. Ambulanssit lahtivat muassaan sen hetkisen tilannekehityksen ja –kuvan perusteella kerrotun 7-8 loukkaantunutta.

Media oli paikalla nopeasti. Annoin muutaman pikaisen silminnakijalausunnon paikallisille uutiskanaville, ja siirryin Uzbekistanin lahetyston edustalle odottamaan tilanteen raukeamista ja hotellille paasya. Ylltyksekseni lahettilas tuli kertomaan etta saisin kylla viisumini jahka tilanne on rauhoittunut. Katselin jo rauhallisemmin kulkevien poliisin ja erikoisryhmien toimintaa.

Edellisesta iskusta Islamabadissa on aikaa. Satuin vaaraan paikkaan vaaraan aikaan, mutta olen kunnossa. Nyt tiedan, etta iskussa kuoli ainakin viisi henkiloa. Osanottoni.

Vaikuttiko tapahtuma mielikuvaani ja matkasuunnitelmiini Pakistanissa? Ei. Pidan Pakistania edelleen kauniina, vieraanvaraisena ja turvallisena maana matkustaa. Myonnettakoon kuitenkin, etta harkitsemani reissu Peshawariin ei tule tapahtumaan talla kertaaa. Miksi kaivaa verta nenastaan? Olin onnekas, olisi voinut kayda toisinkin, ja siksi en ota riskia matkatakseni heimojen hallinnoimmalle tontille, ja Talibanin vaikutusalueelle, vaikka sanoohan sanonta senkin ettei salama iske samaan puuhun kahdesti...

Lisaksi nama satunnaiset, pienen ryhmittyman tekemat iskut mustamaalaavat maata mediassa, minka paikalliset tietavat varsin hyvin, ja ovat siita pahoillaan. Olen puhunut aiheesta monen paikallisen kanssa, ja paatellyt taman olevan myos yksi vieraanvaraisuuden ja ystavallisyyden syy: Halutaan nayttaa etta median antama kuva on erheellinen. Oiva esimerkki kuinka pienen ryhman toimet, ja median yksipuolinen uutisointi muuttavat mielikuvat yleistykseksi. Minun mielikuvani kuitenkin pysyy. Pakistan on uskomattoman kulttuurin omaava maa, jossa matkamies tuntee itsensa varmasti tervetulleeksi. Antakaa ennakkoluuloille kenkaa, ja tulkaa toteamaan tama itse.

Mutta matka jatkuu. Kuten kerrottua, sain viisumin Uzbekistaniin. Valitettavasti vain vanhan neuvostomaan viisumi noudattaa Venajan kaavaa, ja kutsua varten kertomani liian optimisten maahantulopaiva on nyt mustaa valkoisella. Ja koska viisumille tuli hintaa kutsuineen 115 dollaria, ja melkein henkikulta, aion ottaa siita kaiken irti ja olla Uzbekistanissa 15.11 jolloin kello alkaa juosta. Matka kohti Irania alkakoon Quettan kautta, josta olisi tarkoitus kopata mukaan.

Lahoren Sufijuhlasta sitten ensi kerralla. Kiitos ja kuitti.

Ainiin. Tassa sitten se pikku haastis joka paasi jopa YLEn nettiuutisiin.

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Breaking news... Luin tosta pommista lehdestä ja kävi mielessä et missähän kaupungissa äijä nyt parhaillaan huitelee. Ja siellähän se.

Komia pikku haastis oli, nimi ja kaikki.. =D Turvallisempaa matkaa jatkossa.
Matti

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Pidähän ittestäs huolta!Täällä talvi tekee tuolaan, Syötteellä satoi eilen toistakymmntä senttiä lunta siellä olessamme.

Lea

Tutun tuttu kirjoitti...

"ettei salama iske samaan puuhun kahdesti..."

Paitsi että todennäköisyyksien mukaanhan salama nimenomaan iskee samaan paikkaan suuremmalla todennäköisyydellä kun random-paikkaan. Johtuu siitä, että salama etsii lyhyintä purkausreittiä, joten maaston korkeimmat kohdat ovat usein ns. tulilinjalla.

Mut ei muuta, kun hyvää matkan jatkoa. Komeeta kamaa so far.

Anonyymi kirjoitti...

Siunattu huulluus suojelkoon sinua matkallasi. Ei muuta kuin vauhdilla kohti vaaroja... kun et kerran kotiinkaan tuu etkä sieltä peräänny perä edellä... t. Kirsi

Anonyymi kirjoitti...

Huhh. Viimista tekstia vailla valmis. Tiedan ettet ikina vastaa naihin kysymyksiin, mut pakko koittaa.

Saitko jotain massii tosta haastattelusta? Ja en nyt tiia ootko joku yleinen hillokeisari, ettei sun sen takia tartte noista raha/budjetti-asioista kertoilla, mut heita nyt hyva mies valilla jotain summia ilmoille. Et paljon on menny ja paljon oot varannu koko settiin, ennen sita tyontekoo