25.10.2009

Amok

Location: Esfahan, Islamic Republic of Iran

Sebastian saapui hyvine uutisineen tiistai-aamuna. Rahani olivat vihdoin paasseet bittimaailman limbosta, ja olin taas ladattu matkaamaan. Juhlistin tilaisuutta kamelilla, joka maistui perunoiden ja marjojen siivittamana kotoisalta hirvipaistilta. Nappasin siis bussin ja kiidin yon selkaan kohti Esfahanin kaupunkia.

Ensimmainen ihmetyksen aihe Esfahanissa oli se, kuinka flirtteja paikalliset tytot olivat. Tama jos joku oli maa, jossa en odottanut tallaista tapahtuvan, ja ensimmaisilla kerroilla en ollut oikein edes varma oliko minun kuinka soveliasta, saati luvallista, puhua vastakkaiselle sukupuolelle. Stereotypiat alistetuista, huntujensa katkoissa piilottelevista saavuttamattomista tytoista karisi viimeistaan istuskellessani Imam Khomeini –aukiolla. Sepidehksi esittaytynyt, itsevarma kaunotar tuli juttusille, ja toisin kuin olisin ikina voinut kuvitella, kutsui han illan paatteeksi maantierosvon nakoisen reissumiehen treffeille seuraavana paivana.

Sepideh oli nayttelija, ja vihasi Irania. Han oli jatkuvasti varuillaan poliisin nahdessaan, silla voisi joutua vaikeuksiin ollessaan kahden ulkomaalaisen miehen kanssa. Sepideh kertoi haluavansa muuttaa maasta heti kun on saastanyt tarpeeksi rahaa. Otimme bussin vuorille, ja vaisteltyamme iranilaiset pikniklaumat, olin toiveikas etta saisimme hieman yksityista aikaa syrjaisemmilla poluilla. Toiveeksi jai. Sepideh ei kuollakseen uskaltanut lahta pois julkisilta paikoilta, silla se oli laitonta naimattomille vastakkaisen sukupuolen edustajille. Onhan se niinkin, etta mitapa me lankkarit ollaan arvosteleman toista kulttuuria, tapoja, uskomuksia tai lakeja, mutta onhan se nyt helvetin absurdia, jos kaksi aikuista ihmista ei saa olla kahdestaan muiden nakemattomissa. Sepideh kertoi minulle tapauksesta kahden vuoden takaa, jolloin han joutui poliisin pidattamaksi blondattuaan hiuksensa. Taistelijapari Khamenei ja Ahmadinejad eivat olleet tyton suosikkilistalla. Taman olen tosin huomannut olevan hyvin usean jututttamani iranilaisen kanta, joskin se tuodaan esille vain jos ollaan varmoja ettei poliisi ole kuulemassa.

Katseltuani kaupunkia muutaman paivan viehattavan ”oppaani” kanssa oli aika suunnata tyostamaan viisumin pidennysta. Hommasin tarvittavat dokumentit, kavin pankissa, ja olin toimistolla karppana aamun tunneilla kuten oli neuvottu. Vaikka olin valmistautunut kuinka hyvin, ilmeni viela yksi ongelma, jolle en mahtanut mitaan. Quettan lahetysto (terveisia) olivat sitten kuitenkin kirjanneet viisumini luokkaan transit, turismin sijasta, joten 15 paivan oleskelulupaa ei voinut uusia. Piste. Ei auta itku bazaarilla.

Eli bussi kohti Mashadia, ja Islam-Qalan raja-asemaa starttaa tana yona. Vaikka Iranin keikka jaikin nyt kaytannossa kahteen isoon kaupunkiin, olen toisaalta iloinen asioiden saamasta uudesta kaanteesta. En nyt valehtele yhtaan jos sanon etta Iran on hieman tylsa. Kulttuuri on hyvin eurooppalainen, ehka jopa amerikkalainen, vain maustettuna ripauksella Islamia. Saksalaisia turistibusseja taalla nakee enemman kuin monessa muussa matkaamassani maassa (tosin en yllattyisi yhtaan vaikka tormaisin saksalaiseen turistibussiin keskella Karakumin aavikkoa.) Ja koska joudun jattamaan Iranin taakseni jo nyt, tarkoittaa se, etta minulla on enemman aikaa Afganistanissa.

Siispa, matka silkkitiellani jatkukoon. Loput rialit dollareiksi perstaskuun, ja kohti Heratia. Alustava sotasuunnitelma (ehka tassa yhteydessa sana on oikeinkin sopiva) mietitaan yon tunneilla bussin kiitaessa lapi suola-aavikon, ja Heratissa palaan asiaan tarkemmin. Saunailta Mazar-e-Sarifissa ainakin kiinnostaisi, sen kylman Lapin kullan kera...

Niin, alkoholin puutteessa loysin luovana henkilona itselleni muuta oheistoimintaan qalyanin, eli sishan, eli vesipiipun possyttelysta. Kavipa niin, etta taitava basaarimikko saikin minut tayttamaan jo valmiiksi painavaa reppuani katevassa kanto/suojakotelossa tulevalla matka-qalyanilla. Mukana kulkeva piippu tuokoon siis viihdyketta hiljaisiin hotelli-iltoihin, ja ainakin junissa paasen varmasti hauskuuttamaan paikallisvaestoa puuhastellessani hiilipussin ja sytytysnestepullon kanssa. Kylla keksiva mieli parjaa aina.

Iran hiljenee, ja lahtee ostamaan kanaa, tayttamaan qalyanin, ja valmistautumaan bussimatkaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nuo ylemmät maisemakuvat näyttää kuin ois otettu Star Wars:sta

-Rajala

Anonyymi kirjoitti...

Nyt poika stoppia! En kylla suosittele afganistania turistikohteeksi nyt kun siella on tulossa ne uudet vaalit! t. Kirsi

Anonyymi kirjoitti...

Nyt sisko stoppia! Eihän tommosta jäkätyksen määrää jaksa kukaan kuunnella. Pidä omat ahdistukset ja pelot ihan omana tietonasi. Että kehtaatkin veljeäsi piinata omalla suppeakatseisuudellasi.

Riikka