Bussimatka Kodarista Kathmanduun kului ihastellessa paikallista flooraa bussin ikkunasta kasin. Kathmandussa minua tervehtivat soihtuin ja kepein varustautuneet mielenosoittajat joiden loputtoman tulvan takia bussi joutui lopulta kayttamaan kiertotieta. Tallustin asemalta kohti Freak Streetia ja etsyidyin halpaan, 60-70 -lukujen taitteen hippicharmia huokuvaan majataloon. 60-70 -lukujen taitetta huokuivat myos vuodevaatteet, jotka oli ilmeisesti vaihdettu viimeksi noihin aikoihin, ja jolloin myos vessat oli siivottu edellisen kerran. Taydellinen majapaikka makuuni siis.
Freak street, valaistumista ja halpaa ganjaa etsivien hippien kokoontumispaikka on sailyttanyt viehatyksensa kaksituhatta luvulle asti. Toisin kuin Thamelissa jossa backpacker porukka nykyaan majailee, taalla nakee vielakin riemunkirjavia vaatteita ja pitkaa tukkaa muidenkin kuin Nepalilaisten naisten ylla. Meno on rauhallista chain lipittelya teetuvissa, laheisella Durbar squarella istuskelua ja intialaista musiikkia. Iltaelamaa ei juuri ole, ja kahvilat sulkevat ovensa klo 22. Taydellinen paikka aklimitoitua alavampiin ilmanaloihin siis.
Eli ihan hirveasti ei ole tullut tassa viimepaivina kuljeskeltua. Mita nyt aamusella singahtanut lemmikkirotalleni huomenet toivoteltuani katukahvilaan juomaan chaita, ja siirtynyt tasta ehka istuskelemaan hippitemppelille ihmisia tuijottelemaan. Ainoana poikkeuksena Svayabunathin luostarilla kaynti Hanumaneja ihmettelemassa.Mutta paratiisissakin on mustat pilvensa. Eraana paivana suru-uutiset joukkomurhista kantautuivat korviini. Majatalossani majaileva Kanukki oli pilleripaissaan napsahtanut ja lahtenyt suuri gorkhaveitsi ojossa Freak streetin poloisten kulkukoirien kimppuun yrittaen leikata hauvojen paita irti. Kaksi kuollutta, kolme sairaalaan. Kaveri paasi putkasta jo parin tunnin kuulustelun jalkeen, mutta onneksi uusi oikeudenkaynti annettiin paikallisen poikaporukan toimesta kadulla...
Tassa temppelien edustoilla istuskellessa onkin ollut aikaa myos suunnitella hieman seuraavaa suuntaa Nepalissa: Huhut kertovat etta Jeti, hirmuinen lumimies on viimeksi nahty Annapurnan seutuvilla. Sinne siis suuntaan minakin tata puuttuvaa linkkia jaljittamaan. Ja kun Jeti on loydetty , asetun johonkin syrjaiseen luostariin meditoimaan ja etsimaan valaistumista, ja nirvanan saavutettuani jatkuu matka kohti viela toistaiseksi tuntematonta.
1 kommentti:
Erinomaista luettavaa. Yleensä kartan näitä pirun päiväkirjoja joita tuntuu olevan nykyään joka toisella tallaajalla, mutta tänne palaan säännöllisesti. Myös valokuvat miellyttää silmää...
Lähetä kommentti