Chungkin express

Location: Jolly frog's travelers center, Chunkin Mansions, Hong Kong

Pienen pysahdyksen jalkeen lahdin kolisuttamaan kiskoja Kunmingista kohti Guangzhouta, ja junanvaihdon kautta Hong Kongiin. Viisumi oli umpeutumassa, joten paatin ottaa lahestyvan Kekrin juhlintapaikaksi taman sakenoivan kaupungin, jossa olen viettanyt laatuaikaa aiemminkin, edellisessa elamassani. Nousin junaani Kunmingissa puolen paivan aikaan ja etsiydyin penkilleni Hard Seater luokassa. Avasin pussin auringonkukan siemenia ja katselin ulkona vilisevaa maisemaa. Tunnit kuluivat ja syksyn varit jaivat taakse. Maa oli taas vehreaa, ja puusto alkoi vaihtua trooppisemmaksi banaanipuineen ja palmuineen. Kadonnut kesa oli loytymassa. Syodessani supermarketista evaaksi ostamiani kanankoipia pysahtyi juna pienella asemalla. Kyytiin nousi joukko miehia kantaen isoja bongeja, ja asettuen mukavasti vaunujen valiin tupakoimaan kuivista piipuistaan. Kessumiehen oli pakko paasta mukaan, ja menin kysymaan josko aijien tupakkaa sopisi maistella. Kutsu kavi rinkiin, ja ilta kului rattoisasti kessua piipuista poltellen ja valissa riisiviinaa maistellen.

Saavuin Hong Kongiin seuraavana iltapaivana. Lammin ja kostea ilma iskivat kasvoille junasta noustessani. Kadonnut kesa loytyi! Nakkasin valittomasti jalkojani kuukaisia hiostaneet Chuckit jalastani ja vaihdoin flipflopit lapsymaan. Suuntasin kohti Avenue of Starsia, silla minun oli puhe tavata myos Kiinasta tanne etsiytynyt Henry iltasella. Istahdin alas ja avasin 7-elevenista ostamani oluen, ja otin kulauksen sammuttaakseni janoni ja huuhdellakseni toista vuorokautta kestaneen matkustuksen tuottamat polyt kurkustani, kun saavutin kulminaatiopisteen kulkurin elamassani. Olin toki likainen ja raasyinen, ja istuessani katukivetyksella, oli rinkassa roikkuva hattuni kaannahtynyt suuaukko ylossuin, mutta silti seuraava tapahtumaketju kirvoitti hymyn kasvoilleni. Istuessani oluen ja tupakkani kanssa ohitseni kaveli kultaketjuihin sonnustautunut HongKongilaismies. Han katsahti minuun, kaivoi taskustaan kahdenkymmenen dollarin setelin, ja viskasi sen hattuuni samalla jotain kantoniksi lausahtaen. Pidatin nauruani, kiitin.

Tapasin Henryn ja Diegon, Argentiinalaisjannun jonka Henry oli tavannut junasta noustessaan, joskus hamaran laskeuduttua. Nostin reppuni selkaan, ja otimme suunnaksi yhden ehka hela maailman legendaarisimmista backpacker ghetoista: Chungkin mansionsin Nathan roadilla. Etsiydyimme yhteen kymmenista majataloista ja ahtauduimme pieneen kahden hengen huoneeseen, Henry ja Diego punkille, ja mina lusimaan lattialle torakoiden ja roskien sekaan. Asetuttuamme aloillemme uuteen viihtyisaan koloomme painelimme takaisin viliseville Tsim Sha Tsuin kaduille ja otimme suunnaksi yhden puistoista. Mietimme pitaisiko meidan yrittaa soittaa Nicolle ja Michaelille, joiden pitaisi ehka myos olla Hong Kongissa, kun paha joka mainittiin kaveli suoraan vastaan ja koko retkue oli koossa.. Pieni kaupunki.

Torstai aamun paatin omistaa vanhojen muisteluun ja tokkasin tikun silmaani. Ajoin metrolla Causeway Bayn asemalle, ja suuntasin Reagent Heightsiin, kolme vuotta sitten hetken kotinani toimineelle asunnolle. Tervehdin ovimiesta ja marssin respaan kysymaan josko saisin ajaa hissilla. Respa lahti mukaani ja nousimme hissiin. Going up, seventh floor. Mind the door Please. Laskeuduimme takaisin alas, kiitin ystavallista reseptionistia ja siirryin Causeway Bayn kirjaston kahvilaan. Tilasin tonnikalaleivan ja laten. Istahdin alas, haukkasin leivastani, horppasin kahvistani ja toivotin hiljaa terveiset kaupungille eraalta ihmiselta.


Halloween
Kaikkien pyhien paiva, kekri ja Halloween. Kolme juhlaa juhlittavaksi, yksi kaupunki, joka pystyy vastaamaan kaikkeen tahan kysyntaan. Suunnistimme Henryn kanssa ruotsalaiseen huonekaluliikkeeseen ja ostimme valkoiset lakanat. Oli aika askarrella asu. Pienten saksien viuhuttelun jalkeen Chungkin mansionista poistui kaksi kummitusta, hassuihin laseihin sonnustautuneet Saksanmiehet ja Diego. Suunnaksi Lan Kwai Fong ja tuntien jonotus poliisien tiukasti kontrolloimilla kujilla, punaviinia pillilla kaapuni lapi lipittaen. Paastyamme vihdoin syntien pesaan parkkeerasimme sikahintaisten baarien valissa lahteen lailla loistavan 7-elevenin eteen, ja aloitimme kioskikaljottelun. Baareihin voisimme menna tanssimaan tanakan humalatilan saavutettuamme, mutta siella oluen maisteluun ei yhdenkaan meidan kengannauhabudjetista irronnut dollareita.. Jutustelimme kanssakummittelijoiden kanssa, ja ihmettelimme kuinka paljon huomiota koko karnevaalin huonoimmat asut saivat paikallisten halutessa poseerata kanssamme valokuvissa. Vaentungos alkoi puolessa illassa olla liikaa vanhuksille, ja paatimmekin siirtya Wan Chaihin hieman hiljaisimmille vesille jatkamaan juhlintaan. Asunikin oli jo tehnyt napparan muunnoksen hiostavasta kummituskaavusta mukavasti ilmastoiduksi toogaksi. Fear and Loathing, pitka ilta, ja aamuauringossa lautalla takaisin Kowloonin puolelle omaan sankyyn nukkumaan.

Viisumia joudumme odottelemaan viela tiistaihin. Muutimme hyvin levatyn krapulapaivan jalkeen Punin, Henryn Liettuassa tapamaan Hong Kongilaisen luo, ja nautimme nyt vieraanvaraisuudesta hanen komeassa naapurustossa olevalla asunnollaan. Tarkoitus olisi viela tehda pikku biitsibreikki Lantaun saarelle, ja kun viisumi on kourassa, suunnata takaisin rajan tuolle puolen, ja jatkaa Kiinan valloitusta viela kun kesaa on jaljella.