Suunnitelmani menivat siis taysin uusiksi.
Varhain aamulla jatin Kultaisen kolmion taakseni ja suuntasin 30 kilometrin paahan Mae Sain rajakaupunkiin. Jatin pyorani parkkiin turistipoliisin kopin viereen, ja kavelin raja-asemalle. Poistumisleiman saatuani ylitin sillan, ja olin Myanmarissa.
Koska maarajan ylityksesta vanhaan Burmaan kulkee niin paljon huhuja, vaaraa tietoa, ja uskomuksia, laitan tahan valiin faktaa:Mae Sai – Takhilek raja on avoin kansainvalinen rajanylityspaikka. Rajan ylittaaksesi et tarvitse viisumia. Myanmarin puolella maksat 500 Thaimaan bahtia ns. matkustusluvasta. Lupa on voimassa 14. paivaa sen myontamisesta. Passisi jaa pantiksi Takhilekin raja-asemalle. Matkustusluvalla on mahdollista matkustaa Shanin osavaltiossa aina Kentungiin saakka, ei pidemmalle. Posituminen maasta tapahtuu samalta raja-asemalta, jolloin saat passisi takaisin matkustuslupaa vastaan.
Jatin kuitenkin hyppaamatta Kentungin bussiin, sen sijaan ostin kartongin burmalaisia savukkeita, muutaman sikaarin, ja korjautin revenneet housuni pienessa raataliliikkeessa. Taman jalkeen tallustin takaisin raja-asemalle, ja leimautin itseni takaisin Thaimaahan.
Ajoin kohti Chiang Maita. Olinhan paattanyt tavata uudelleen Kelsyn, tuon tyton joka jostain syysta ei jattanyt kulkurin mielta rauhaan...
Lyhyesta virsi kaunis, ei tasta mitaan helvetin ihmissuhdeblogia olla kuitenkaan tehtailemassa. Kavi kuitenkin niin, etta yhteisten jarvenrantapiknikien, moottoripyorareissujen (Kelsy ajaa Honda CBR:aa), moottoripyorareissujen keskeyttaneiden sateiden taukomisten odottelujen, ja halpojen cocktailien ja hyonteishiukopalojen kyydittamien iltojen jalkeen paatimme yhteistuumin katsoa, josko tasta voisi tulla jotain muutakin, kuin pelkka pikainen reissuromanssi..?
Eli huomenna suuntaan takaisin kohti Kambodzaan, myymaan dirttini. Kambodzalaista menopelia kun ei voi pitaa maassa rajattomasti, ja myoskin koska kettera CBR jattaa suorilla Degreen katselemaan takavaloja... Matkalla nappaan uuden passini Bangkokista, ja takaisin Chiang Maissa olisi tarkoitus olla ennen Songkranin alkua.Alkaa kuitenkaan viela poistako blogia sielta selaintenne kirjanmerkeista. Ei matka (eika blogi!) tahan katkea, vaikka suuntaa saattaa hetkeksi vaihtaakin. Saako kaunotar kesytettya kulkurin? Loydanko uuden ajokin kohta poistuvan tilalle? Joudunko itamaiseen oravanpyoraan, vai vietanko taiteilijaelamaa Thaimaassa? Onko pieni tauko 20 kuukauden matkustamisen jalkeen ansaittu? Naihin, ja muihinki kysymyksiin vastuksia sitten seuraavilla kerroilla! Sateinen Chiang Mai hiljenee, mutta vain hetkeksi.
7 kommenttia:
Mis' on kulkurin kulta,
sydän iskeepi tulta.
Niin kaunis hällä jo tukka
Sä kun laulun kuulet,
niin linnuksi luulet,
Taasen rakastuupi lännen Jukka
onnea ja menestystä
ps. kuva ois kiva.
-pakari
joo, laitappa matti kuva siita tytosta... t. kirsi
pakari ja systeri, patience is a virtue... Eikohan se kuva tanne kuitenkin saada :)
Toivottavasti reissu ei tähän kokonaan tyssää. Menkääs vaikka yhdessä käymään siellä Burmassa kun olin niin kovasti odottanut että kirjoitat raporttia kyseisestä maasta :-) Haaveissa kun on itsellänikin joskus käydä siellä.
Anonyymi, Kylla, Burmaan on tarkoitus todellakin menna kun se tuossa nurkan takana odottaa! Eika reissu varmasti kokonaan tyssaa!
Matti. Olen ilolla seurannut blogiasi aivan alusta saakka. Kelsyn tapaaminen on loistavaa. Onnea yhteiselle "projektillenne" ja kiitos näistä lukuelämyksistä, joita toivottavasti vielä tulee lisääkin.
Lähetä kommentti