Cardamon lite

Location: Koh Kong, Cambodia

Pari paivaa Battambangissa menivat lepaillen, bambujunalla maaseutua kartoittaen ja Kambodzan halvimpia sitruunamehuja nautiskellen. Oli aika aloittaa Kambodzan turneen viimeinen legi, Cardamon vuoristo. Reitteja Battambangista Cardamon vuoriston lapi Koh Kongiin oli kaksi. Ensimmainen, haastavampi, lahtisi Pailinin kylasta lahelta Thaimaan rajaa, ja toinen helpompi Pursatista, jonne oli sadan kilometrin ajo asfaltoidulla paatiella.

Olimme alustavasti paattaneet menna Pailinista, mutta paikallisten varoitukset tien surkeasta kunnosta ja epavarmuus reitista (uutta tietahan ei kartassamme nakynyt, jos nyt nakyi vanhaakaan) saivat kuitenkin paat kallistumaan Pursatista lahtoon.

Ei muuta kuin pikea puremaan, ja baanalle. Pursatissa tankatessamme Arin moposta katosivat taas sahkot. Rulla eristysnauhaa ja patka uutta johtoa, ja vika oli korjattu. Peli kehrasi taas kuin kissa. Kissa, jonka vettiilit nakuttavat pahaenteisesti, ja joka syo enemman oljya kuin polttoainetta... Mita pienista, olimme Kambodzan turneen viimeisella legilla, ja Arilla oli jokatapuksessa aikomus myyda/hylata kulkupeli Koh Kongiin paastyamme.

Lahdimme kaasuttamaan punahiekkaista tieta kohti Viel Vengia, ensimmaisen paivan etappiamme. Tie oli vastikaan kunnostettu ja ajaminen helppoa. Niin hyvassa kunnossa oli tie, etta yhdistelmarekatkin paasivat Cardamoneille pollyttamaan punaista santaa vastaantulevien motoristien suut, silmat ja korvat tayteen. Kun aloimme nousta ylemmas, vaheni liikenteen maara onneksi roimasti, ja polyn laskeuduttua pystyi jo nautiskelemaan ymparoivasta viidakosta ja horisontissa kohoavista sinisista huipuista.

Hieman ennen Promoyn kylaa Arin takakumi puhkesi. Johan takana olikin useita satoja kilometreja ja monta ajopaivaa ilman reikia! Nilkutimme Promoyn kylaan, ja jatimme kumin ammattilaisen paikattavaksi. Mieleen juolahti lisata ostoslistaan 24 millinen lenkkiavain takarenkaan irroittamiseksi, ihan vain jos seuraava takakumi paattaa puhjeta keskella viidakkoa.

Promoyn yhden hevosen ja liikenneympyran kylaa koristivat joka puolella Suomen Punaisen Ristin sponsoroimat miina- ja rajahdevalistusplakaatit. Kylasta loytyi lisaksi ainakin kaksi majataloa, mutta paatimme silti jatkaa Viel Vengiin, silla matkaa oli enaa nelisenkymmenta kilometria. Aurinko alkoi laskea vuorien taa, mutta saavuimme kerrankin perille ennen pimeaa. Valitsimme Viel Vengin kahdesta majatalosta energisen nuoren neidin emannoiman puljun, ja huoneet tsekattuamme tilasimme illallista. Hyvan ruuan ja amparisuihkun jalkeen sammuttelimme ajopaivan tuomaa janoa lampimalla oluella, korttia pimenevassa illassa laiskien.

Aamulla Arin pyora ei inahtanutkaan. Kun starttia oli sahattu akun tyhjentymiseen saakka, ja muutama epaonnistunut kayntiin vetoyritys kokeiltu, paatti Ari etta homma alkoi piisata. Han myi Hondansa ensimmaiselle ihmettelemaan tulleelle khmeerille satasella, ja nakkasi reppunsa tarakalleni. ”Vittuako tuosta, kohta olisi paska leikannut kiinni kumminkin.”

Eipa siina muu auttanut kuin lahta kyntamaan viimeista ysikymppista kaksi paalla, toinen reppu tarakalla, toinen sylissa. Tallakertaa kiittelin Kiinalaisten teleoperaattorien kunnostamaa tieta. Karrypoluilla matkasta ei olisi tullut raskaassa lastissa mitaan. Reittivaihtoja Koh Kongiin oli kaksi. Ihmettelin asiaa hetken, silla kaikenaikaa olin elanyt kasityksessa, etta Koh Kongiin johti Cardamoneilta vain yksi tie. Oletin teiden yhdistyvan ennenpitkaa samaksi, ja valitsimme tien, jota meille oli edellisena iltapaivana ohjeistettu.

Tie lasketteli lapi sankan viidakon, nousten valissa takaisin ylos, laskien pian taas alemmas. Matkanteko sujui hyvalla tiella odotettua nopeammin. Paikoin tie oli viela rakenteilla, ja siella taalla jouduimme ohittelemaan raskaassa hiekkakuormassa kulkevia kuormureita. Saavuimme levealle joenuomalle, jonka yli ei mennyt siltaa. Kuormurien uidessa lapi vesiston, naytti joki silmiini varsin matalalta. Ari hyppasi kyydista ja lahti hyppelemaan kiville. Vesiston ylityksen ensimmainen ja tarkein saanto: Valitse linja, vaanna kaasua, ja anna palaa! Pyora upposi pian veteen miltei penkkia myoten, nyokaten valissa kivelle, tipahtaen taas alas. Vaansin lisaa hanaa, ja paasin yli kaatumatta, mutta kuitenkin markana vyotarosta alaspain. Kesa kuivaa minka kasteleekin. Reppu ja kyytilainen takaisin pyoran satulaan, ja menoksi. Saavuimme pian uudelle, edellista isommalle joelle. Missa ihmeessa olimme?

Saimme kuulla etta tasta eteenpain matka Koh Kongiin jatkuu veneella. Kysymyksessa ei suinkaan ollut lautta, kuten aluksi oletin. Rantaa kansoittivat pienet lasikuituiset peramoottorijollat. Khmeerit kertoivat, etta venekyyti kustantaisi pyoran kanssa 25 taalaa veneelta, ja hetken pienta lasikuitujollaa ihmeteltyamme, kertoivat herrat etta Ari saisi oman veneen kaupan paalle, ja mina matkustaisin pyoran kanssa toisessa veneessa. Vene oli hieman pyoraa pidempi. nostimme pratkan kyytiin, ja istahdin satulaan pitamaan parraa pystyssa. Venekuski kompi takaritsalle, ja peramoottori yskahti kayntiin. Olo oli kuin vesijettia ajaessa. Taustapeilista nakyi pelkkaa vetta.

Hymyilin koko matkan. Vaikka venekyyti olikin hintavahko, oli se silti helvetin hauskaa. Vastaantulevat paikalliset katselivat aimistyneena erikoista yhdistelmaa. Amfibiopratka.

Ari osti lipun linja-autoon ja lahti jatkamaan kohti Bangkokia. Mina jaisin viela paivaksi Koh Kongiin fiksailemaan pyoran vilkkuja, ja valmistautumaan henkisesti ylitysongelmiin rajalla. Kuukauden paristely kahteen herraan oli helvetin hauskaa, mutta silti oli taas mukava jatkaa matkaa omassa ylhaisessa yksinaisyydessaan. Ehkapa tormaillaan viela Siiamissa.

Taytyy tunnustaa, etteivat odotukset Thaimaan suhteen ole kovinkaan korkealla. Kaakkois-Aasia tuntuu muutenkin jo koetulta ja nahdylta, ja hinku eteenpain on kova. Pakollinen paha, eli uuden passin hoitaminen taytyy kuitenkin suorittaa, ja Burmassa olisi kiva kavaista. Huomenissa siis suunnaksi Enkelten kaupunki. Miten kay, jaako pyora tulliin? Kulkeeko passiposti suomesta Bangkokiin etanan vauhtia? Onko Burmaan mitaan asiaa maita pitkin? Ja voiko Thaimaasta viela nauttia kahdenkymmenen kuukauden matkan jalkeen? Se selviaa seuraavissa posteissa!