City of Angels

Location: Near Khao San Rd, Bangkok, Thailand

Hat Yan tullin lapi olisi voinut ajaa kenenkaan huomaamatta. Saatuani passiin leimat istahdin pyorani paalle, kun pieni poika tuli sanomaan etta minun pitaisi kayda tullissa hommaamassa paperit pyoraa varten. Ajattelin jo kaasuttaa tieheni, mutta paatin kuitenkin kokeilla laillista tieta. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Tullivirkailija kysyi pyoran rekisterikorttia. Ojensin kortin, ja verrattuaan nimea kortissa ja passissa, alkoi paan pyorittely. "No, no, no..." Ojensin herralle ostokuitin todistaakseni etta olen ostanut pyorani herra Yim Siyounalta aivan laillista tieta, ja tullivirkailijan ilme kirkastui. Alkoi papereiden allekirjoittelu. 30 minuuttia, kilo papereita, ja kolme ikkunaluukkua myohemmin minulla oli kadessani pyoran tilapaiseen maahantuontiin oikeuttavat lomakkeet. Ajoaikaa Thaimaahan annettiin kuukausi, sen jalkeen pyoran pitaisi poistua maasta, tai maksaisin 255 000 bahtia sakkoja. Mutta kuukaudessa pitaisi olla aikaa reilusti.

Totuttelin uudestaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen kurvaillessani kohti Tratin pikkukapunkia, josta toivottavasti loytyisi tiekarttoja myyva kirjakauppa ja vaikka muutama kylma Chang olut. Trat oli viihtyisa pikkukaupunki, hiljainen ja rento. Etsiydyin vanhaan kaupunkiin ja kirjauduin viihtyisaan majataloon lahelle jokea. Viimeisesta Thaimaan reissustani on kulunut jo kohta seitseman vuotta, mutta yllatyin positiivisesti pakollisten tarpeiden hintoja tutkiessani. Ei Thaimaa nyt niin kalliilta vaikuttanut mita olin antanut itselleni uskoteltavan. Ainoastaan olut, polttoaine, ja tupakka tuntuivat olevan hitusen hinnakkaampia kuin naapureissaan. Viimeisimpaan olin kuitenkin varautunut kahdella kartongilla Camboa.

Aikomukseni oli ajaa seuraavana paivana paakaupunki Bangkokiin, seuraillen rantatieta, nautiskellen maisemista. Edellisillan oluen nautiskelu johti kuitenkin pommiin nukkumiseen ja karmivaan krapulaan. Olin jo unohtanut kuinka hyvan krapulan Changista saakaan... Lahdin siis taittamaan matkaa vasta reilusti puolenpaivan jalkeen, varovaisen hiljaisesti ajellen ja autoja pelaten. Paatin, etta pysahtyisin puolessamatkaa jollekkin viihtyisalle rannalle, ja parantelisin oloa meriruoalla ja dipilla Siiamin lahteen, ja ajaisin Enkelten kaupunkiin vasta seuraavana aamuna. Tutkin useampia rantoja, mutta loysin vain kalliita resortteja. Ohitettuani Rayongin kaupungin, paatin jattaa uimiset valiin, ja katselin kartasta sopivaa yopymispaikkaa. Sattahipin pikkukaupunki naytti karttatiedustelun mukaan hyvalta. Saavuin Sattahipiin auringonlaskun aikaan. Pyorin ympari kylan raitteja, mutten onnistunut loytamaan ainoatakaan majoitusta tarjoavaa puljua. Empa tosin nahnyt ainoata turistiakaan, ilmeisesti Sattahipilla ei ollut minkaanlaista tarjontaa valkoisille turisteille.

Tienviitta kertoi Pattayalle olevan matkaa vain kolmisenkymmenta kilometria. Samahan se missa sita nukkuu, ajattelin, ja lahdin taittamaan matkaa pimeyden laskeutuessa ylleni. Saavuttuani Pattayalle ajattelin, etta samahan se missa sita nukkuu kunhan ei Pattayalla, ja paatin jatkaa matkaani ohitettuani lauman meluavia, humalaisia venalaisia huorineen.

Suraavista kaupungeista en taaskaan loytanyt hotellin hotellia. Olihan majoitusliikkeita oltava, mutta ilmeisesti naiden kylien majoittajat mainostivat palveluitaan vain Thaiksi, jota en sattuneesta syysta ymmarra. Ei siis auttanut kuin jatkaa yossa. Vasytti, kilometreja oli takana melkein kolmisen sataa, enka ollut syonyt sitten aamiaisen. Ostin huoltoaseman 7Elevenista pari kolmioleipaa ja energiajuomaa, ja tankkasin pyoran. Loysin viimein hotellin saavuttuani Chon Burin kaupunkiin, vain 70 kilometrin paassa paakaupungista. Vaikka olin jo houkuttelevan lahella Bangkokia, paatin silti yopya, kroppa oli ihan poikki. Huomenna olisi paiva uus.

Herasin kukonlaulaman aikaan, ja lahdin levanneena jatkamaan matkaani. Paatin jattaa moottoritien valiin, ja suunnistaa kaupunkiin pienempia teita pitkin. Kun saavuin Bangkokin esikaupunkialueelle alkoi kartan tutkiskelu. Huomasin, etta karttani kasitti Bangkokista vain sen ihan ydin keskustan, eika minulla ollut mitaan hajua missapain olin. Ajelin siis paamaarattomasti pitkin katuja, kunnes loysin itseni Chinatownista, ja kartalta. Loysin itseni lisaksi myos suuren joukon mielenosoittajia. Jos olisin seurannut uutisia minkaan vertaa, olisin tiennyt etta maanpaossa elavaa edellista paaministeria tukevat punapaidat olivat tulvineet kaduille perjantaista saakka, ja tanaan sunnuntaina oli mielenosoituksen paapaiva. Jarjestajat odottivat paikalle miljoonaa punapaitaista mielenosoittajaa.

Paatiet oli tukittu, ja jouduin etsyitymaan kohti Khao Sania pienempia teita, valissa yksisuuntaisia vaaraan suuntaan ajellen. Vaikka halpaa majoitusta loytyy Bangkokista Khao Saninkin ulkopuolelta, on se silti tukikohdan paikkana hyva, silla tarjolla on kaikkea mita keksii tarvia, ja tarpeita minulla oli. Ajelin edestakaisin pikkukujia Kaaostien laheisyydessa, mutta sopuhintaisen majatalon, jolla olisi myos fasiliteetit moottoripyoran turvalliseen sailytykseen, loytaminen oli haastavaa. Lopulta onnisti.

Paatin jattaa juoksevien asioiden hoidon seuraavaksi aamuksi, ja suuntasin ihmettelemaan mielenosoittajien paljoutta. Mielenilmaus oli rauhallinen, mutta mahdollisten levottomuuksien puhkeamiseen oli silti varauduttu parillakymmenella tuhannella mellakkavarustukseen sonnustautuneella poliisilla, jotka partioivat katujen kulmissa. Tallainen suuri mielenilmaus on ilmeisen monelle myos hyva bisnes. Juoma- ja ruokakojujen lisaksi loytyi ranne- ja otsanauhakauppiaita, punaisia T-paitoja iskulauseineen, ja raikkia metelin ja tunnelman aikaanasaamiseksi. Tien laidalla poltettiin jotakin.

Palasin Khao Sanille iltahamarissa, ja etsin baarin jossa oli halvinta olutta. Katselin ohi virtaavaa ihmismaaraa. Jostakin syysta olen jo pitkaan tuntenut itseni yksinaisimmaksi ihmispaljoudessa. Tyydyin siis katselemaan menoa vieresta, ja parin oluen jalkeen siirryin takaisin majatallolleni.

Aamulla oli aika aloittaa pakollisten asioiden hoito. Lahdin kavelemaan kohti Suomen suurlahetystoa, matkaa oli viitisen kilometria. Bangkok on mielenkiintoinen ja viihtyisa kaupunki, kunhan malttaa jattaa Khao Sanin hulinan taakseen, ja laittaa jalkaa toisen eteen. Katselin miljoonakaupungin eloa taivaltaessani pitkin raitteja, ja hyrailin Tuomari Nurmion Kulkuria. Suomen lahetystossa hommma oli suoraviivaisen nopeaa. Passikuvat viereisen ostoskeskuksen valokuvaamosta, sormenjaljet skanniin, ja uusi passi tulisi kuriirin mukana 29. paiva. Hyva, sopivasti aikaa piipahtaa pohjoisessa, ja ehka siella Burmassa.

Patikoin takaisin Khao Sanille hoitamaan seuraavaa asiaa. Vaikka rekisteriote ostokuitilla varustettuna kavi Thai viranomaisille, ajattelin silti ottaa varman paalle, ja hommata feikin Malesian tullia varten. Ei muuta kuin tinkaamaan. Hintapyynti oli kova, 1000 bahtia. Yritin tingata kaupantekijaisiksi opiskelija-, lehdisto- ja kansainvalista ajokorttia. Emme paasseet hinnasta yhteisymmarykseen, joten paatin jattaa asian hoitamisen sittemmalle, olihan minun palattava Enkelten kaupunkiin jokatapauksessa passia noutaessani. Mutta ehka tonni asianmukaisista dokumenteista koituisi kuitenkin hintansa vaartiksi sijoitukseksi, jatetaan ajatus hautumaan, ja aloitetaan tiekartan tutkiskelu, silla huomenna matka jatkuu kohti pohjoista. Siihen asti:

Kulkuri pitkiä polkuja kulkee
täällä maan ympyriäisen päällä
äitinsä kyyneleet kivinä kiertää
kulkurin kengissä

Aina maailman markkinoilla
juodaan viinaa polttavaa
luoja tietää silloinkaan
ei sydänparka rauhaa saa

Pitkä on polku ja tumma on taivas
kulkuri jatkaa maallista matkaa
pakko on maantietä taivaltaa
kun vielä on hengissä

Toiset kaiken rikkovat
ja toisille jää sirpaleet
toinen nauraa toinen itkee
mutta minkäs sille teet

Se on kuin pyytäis kalliota
jalan alla vaipumaan
se on kuin pyytäis pohjantuulta
lempeämmin laulamaan

Ankarat on meren aallot
kylmä tuuli pohjoinen
ankarampi niitäkin
voi olla kylmyys sydämen

Kulkuri pitkiä polkuja kulkee
täällä maan ympyriäisen päällä
äitinsä kyyneleet kivinä kiertää
kulkurin kengissä

Jotkut eivät muutu koskaan
jotkut eivät tahdokaan
lopulta vain pohjan tuuli
kulkuria tuudittaa

Lopulta vain pohjan
tuuli kulkuria tuudittaa

- Hannu Nurmio