Long way down

Location: Phnom Penh, Kingdom of Cambodia

Paivan sana: Immigraatio

Jatin Chiang Main taakseni iltapaivan alusta. Aamu meni valiaikaisissa hyvasteissa. Edellispaivien sateet olivat kaikonneet, ja aurinko porotti taivaalta saaden hien virtaamaan huppariin sonnustautuneen motoristin rauhasista. Paatin, vastoin yleista mieleipidettani, valita moottoritiet. Nain paasisin Bangkokiin edes nopeasti, joskin tylsasti. Vaansin kaasun pohjaan ja kurvasin moottoritielle.

Aurinko oli kuitenkin laskenut kun saavuin Utthai Thaniin, tuttuun pikkukaupunkiin jossa paatin yopya. Kirjauduin tuttuun hotelliin ja soin tutussa katukojussa nuudelikeiton ennen yopuulle kayntia.

Olin jo kutkuttavan lahella Enkelten kaupunkia, ja aamun sarastaessa suuntasin matkaan, valiten tallakertaa pienemmat huoltotiet moottoritien sijasta. Esikaupunkialueelle saavuttuani kesti oman aikansa ennen kuin onnistuin navigoimaan tieni Khao San tielle, ja majataloon.

Oli aikainen iltapaiva, mutta onnistuin silti myohastymaan Suomen suurlahetystosta, joten joutuisin yrittamaan uudelleen seuraavana aamuna. Sahkopostivahvistus passini saapumisesta oli kuitenkin tullut, joten ehka paasisin lahtemaan seuraavana aamuna passin noudettuani.

Onni ei kuitenkaan ollut myota, ja uuden passin noudettuani jouduin tunteja kestavaan byrokratiaan leiman vaihtamisesta vanhasta passista uuteen. Harmaita hiuksia tuotti oikeiden bussien loytamisen lisaksi (en halunnut palata Bangkokin ruuhkaan pratkallani jollei ollut pakko) ne miljoonat paperit ja valokopiot, jotka thaimaan immigraatio vaati leiman siirtoon. Paastyani takaisin maahantulovirastosta, leima uudessa passissani, kavi kello jo kuutta, joten olin pakotettu viettamaan viela yhden yon Bangkokissa.

Aamulla herasin keveasta kankkusesta huolimatta varhain, ja suuntasin aamuruuhkaan etsimaan tietani ulos paakaupungista. Homma kavi helpommin kuin olin odottanut, Rama IV tien osuttua moottoritielle numero 34 kohti Chon Buria, olin matkalla takaisin Kambodzaan.

Saavuin rajalle iltapaivan alusta, hyvissa ajoin, ja hoidin paperit pyoran maastapoistamiseen, ja saatuani leiman ulos ajoin Kambodzan puolelle hakemaan viisumiani.

Immigraatioupseeri ilmoitti anomuksen taytettyani, kuvan ja 20 taalan setelin ojennettuani, etta maksuksi kavivat vain Thaimaan bahtit, 1200 sellaista. Haistatin herralle suoraan paskat. Viisumin hinta oli 20 dollaria, ja hanen pyyntonsa lahes tuplat. Herra ei taipunut, ja hanen kolleegansa silmailivat minua koppinsa syovereista, minun huutaessa jo kurkku suorana haluavani sen saatanan viisumin ilman mitaan pelleilyja. Herrojen paa ei kaantynyt.

Tassa vaiheessa menetin hermoni totaalisesti, luonteenpiirre, joka luultavasti antaa minulle mahdollisuuden viela joku paiva tutustua jonkun kehitysmaan vankikoppiin paivan parin ajan... Sanoin menevani ilman jos viisumi ei kerta irtoaisi sen oikeaan hintaan, yrittakaa estaa jos kiinnostaa! ja niin ajoin tieheni, ilman viisumia ja maahantuloleimaa. Ajaessani kohti Koh Kongia mietin mita helvettia tuli juuri tehtya, olin maassa laittomasti, ja homma saattaisi johtaa suurempiin maksuihin ja ongelmiin kuin mita viisumista kiristettiin. Silti, periaate on periaate, ajattelin.

Saavuin Otto's guesthouseen, ja kerroin Ottolle ongelmani. Han kehoitti kaantymaan paikkalisen Immigraation puoleen, ja antoi ajo-ohjeet poliisiasemalle. Suuntasin asemalle, ja loydettyani muutaman sanan englantia puhuvan konstaapelin, kerroin ongelmani: Minulla ei ollut viisumia, koska en halunnut maksaa kiristettya extrahintaa. Poliisit eivat ymmartaneet, ja ihmettelivat miksei minulla ollut viisumia. Toistin kertomukseni, turhaan, poliisit olivat edelleen sita mielta etta olin tullut maahan luvatta, ja syy oli yksin minun... Viimein immigraation pomo viittoi minut mukaansa, ja totesi etta lahdemme takaisin Thaimaan rajalle. Tassa vaiheessa en ollut varma saisinko viisumin, vai oltiinko minut potkimassa takaisin Thaimaaseen. Herra oli kuitenkin viimein ymmartanyt ongelmani, ja hieman korvamakiaa korruptoituneille paskiaisille annettuaan (jotka luultavasti kuitenkin antoivat hyvan osuuden kyseisen pomon taskuun), alkoivat herrat askarrella minulle viisumia normaalihintaan, tarjoten karkkia, ja puhutellen "sir"iksi, vaikka vain hetki sitten olinkin puhutellut heita aidinnussijoiksi ja valtaviksi homovituiksi...

Sain siis paperini kuntoon, mutta operaatio otti suurimman osan iltapaivasta, joten paatin yopya Koh Kongissa. Kyselin Ottolta mahdollista moponostajaa, mutta han ei keksinyt ketaan. Suuntaisin siis huomenna joko stadiin tai Sihanoukvilleen.

Valitsin Phnom Penhin, paakaupunki ei ollut juuri kauempana kuin Sihanoukvillekaan, ja stadissa pyoranmyynti olisi takuulla helpompaa, niin ainakin kuvittelin.

ostajaehdokkaita loytyi heti, mutta persaukisten khmeerien tarjoukset olivat naurettavia. Kiertelin kaikki moottoripyoraliikkeet, jopa saman mista olin pyorani ostanut, mutta kukaan ei halunnut pyoraa. Kambodzalainen uusivuosi oli nurkan takana, ja rahat tarvittiin juhlintaan, ei mopojen osteluun. Aloin jo luovuttaa, ja mietin josko 720 taalan mopo kavisi hyvasta konekivaarin ja singon maalitaulusta ampumaradalla, ainakin siita saisi hienoja kuvia, kun Martin, mopokuski, kertoi hanen ystavansa olevan kiinnostunut.

herra oli alan ammattilainen, ja takuulla ostoaikeissa. Pelotteeksi muuttuivat kuitenkin nakuttavat venttiilit (olin puskenut viimepaivina pyoraa vahan turhan koville kiiruhtaessani Kambodzaan) ja fakta, joka oli minulat jaanyt, tyhmyyttani, huolellisesti tarkistamatta: Moottorinnumero ei tasmannyt rekisteriotteessa olevaan. Kone oli vaihdettu, ja vielapa sellaiseen joka erosi vain kahden viimeisen numeron verran, asia, jonka olin puolihuolimattomasti jattanyt huomaamatta. Kukaan taysissa jarjissaan oleva ei ostaisi pyoraa kaypaan hintaan, ei edes Kambodzassa. Minulle tarjottiin kahta vaihtoehtoa: Ostajan veli omisti chopshopin, jossa voisin halpaan hintaan korjauttaa moottorin, ja hiotuttaa ja uudelleen hakatuttaa moottorinnumeron, jonka jalkeen voisin luultavasti myyda pyoran kaypaan hintaan. tai voisin myyda sen varaosiksi nyt, naurettavaan 200 taalan hintaan. Punnitsin vaihtoehtoja. Halusin vain lahta palaamaan takaisin. Kavin pienta paassalaskua, ja tulin siihen tulokseen etten halunnut jaada tuhlaamaan aikaani Phnom Penhiin, pyora oli helposti palvellut minua jo 500 taalan edesta, eihan summa ole euroissa edes juuri mitaan...

Joten dirttini sai uuden elaman varaosina pienen korjaamon nurkissa, ja bussilipun ostettuani valmistaudun takamusta hellivaan kyytiin kohti Bangkokia huomisaamuna, jossa yovyttyani nappaan junan Chiang Maihin. Sopivasti muutava paiva enne Songkramin alkua. Sitten alkaakin toiden etsinta, uuden pyoran etsinta (joiden myynti-ilmoituksia Kelsy onkin jo hyvaa tahtia lahetellyt sahkopostiini) ja uudet seikkailut...

JK: Pakari ja systeri, lisasin kuvan edelliseen postiin