Farewell Ferengistan

Location: Lahore, Islamic Republic of Pakistan

Salaam Alaykum, eli tervehdys Pakistanin Islamististisesta tasavallasta! Matka Hindustanista kohti Keski-Aasia alkoi Tiistaina, junan viedessa minut Amritsarin pyhaan, Hindujen suojelijoiden Sikhien kaupunkiin lahelle Pakistanin rajaa. Katseltuani auringonnousun Kultaisessa Temppelissa satojen pyhiinvaeltajien kanssa hyppasin bussiin ja matkasin Waghan pieneen rajakylaan. Rajanylitys sujui ilman ongelmia, ja riksan ja bussin avustuksella saavuin Lahoreen, Pakistanin toiseksi suurimpaan kaupunkiin.

Vanhan kaupungin kaduilla samoillessani tormasin ystavallisiin , kiinnostuneisiin ja avuliaisiin ihmisiin. Fundamentalistisia kiihkoilijoita ja median maalamia itsemurhapommittajia ei nakynyt. Ilmaisia teekupposia ja maistiaisia paikallisista herkuista tuli nautittua vahan valia, ja kattelijoita riitti. Kaupungissa oli hyva tuntu. Paiva bazaareilla, moskeijoissa ja vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla meni nopeasti.

Asetuin budjettimatkaajien suosimaan Hostelliin kaupungin sydamessa. Hostellissa oli alle kymmenkunta muuta matkaajaa. Kolme moottoripyoramatkaajaa, yksi urhea Vespakuski, Urdua sujuvasti puhuva saksalaislikka, muutama japsi, ja saksalainen perhe lapsineen. Niin, Pahar Ganjin takkutukkaiset reppureinot ja –riinat loistivat poissaolollaan.

Koska olin Pakistanin kulttuuripaakaupungissa paatin ottaa tyypit kulttuuria. Sufit, Islamistisen maailman mystikot pyhittavat torstaita, joten kultturellisti ajtellen tama oli mita taydellisin paiva heittaytya mukaan siihen Islamiin mista en tiennyt mitaan. Aloitin kulttuurimatkailun osallistumalla uskonnolliseen Qawwali musiikkiesitykseen majatalon isannan opastuksella. Tapahtuma oli miesten hommia, naisia ei pyhatossa nakynyt. Urdulaulanta ja sita saestava rummutus ja harmoonika ei musiikillisena kokemuksena ollut mitenkaan erikoisen loistava, mutta oheistoiminta esityksen ymparilla oli mielenkiintoinen. Kolehtia kerattiin, ja setelit heiteltiin ilmaan tai muusikoiden paalle, pikkupurtavaa jaeltiin yleisolle, ja rikkaruoho- tai tuholaismyrkyttajien tamineisiin varustautuneet miehet ruiskuttelivat sailioistaan hajuvetta ilmapiiria raikastamaan.

Iltahuudon jalkeen valmistauduin illan juhlaan. Pienella pyhattoalueella kaupungin laitamilla sadat, jopa tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet seuraamaan Sufien rummutusta ja transatiivista tanssia. Allahin ylistykset raikuivat rytmikkaan rummutuksen tahtiin pyhatossa, ja pyhaton ulkopuolella pienissa ryhmissa charas sauhusi pitkapartaisten muslimimystikkojen ryhmissa nuotioiden ymparilla, hilajisen polttelun ja teenlitkinnan rikkoutuessa valilla Allahin ylistyksiin. Pitkapartainen vanhus kutsui minut ryhmaansa, ja istahdin alas ja otin vastaan tarjotun teekupin. Kasia singahti heti kateltavakseni. Paikallisten tapa katella on lammin. Kadenpuristus on hento, ja kattelyn jalkeen kasi viedaan sydamelle, ystavyyden merkiksi. Join hetken teeta miesten kanssa, katselin kymmenien sauhavien charas savukkeiden kiertoa, ja kuuntelin pyhatosta kuuluvaa rummutusta. Yhteisen kielen puuttuminen ei ole koskaan ollut este, ja taalla pelkka Salaam vei pitkalle. Kun transatiivinen rummunparina alkoi viemaan voiton nuotiolla istuskelusta, teenlitkinnasta, ja ganjan polton seurailusta, poistutin itseni kohteliasti ja siirryin pyhattoon katsomaan seremoniaa. Sufirumpalit hakkasivat rumpujaan ja ihmiset tanssivat transsissa. Naky oli surrealistinen. Kuvittele tama: Kuunvalossa rytmikkaasti tanssiva Osama Bin-Laden. Uppouduin rumpumusiikkiin tunneiksi, ja poistuin etsimaan riksaa vasta aamun pikkutunneilla.

Ensimmaiset paivat Pakistanissa ovat siis olleet loistavat. Sufijuhlat jatkuvat tanaan kaupungin ulkopuolella, noin tunnin ajomatkan paassa. Vuotuisen 3 paivan festivaalin paatospaiva on tanaan, ja jos kyyti natsaa suuntaan itsekin katsomaan milta juhlinta tuhannen ihmisen sijasta miljoonan kanssa sujuu... Lahoresta suuntaan piakkoin paakaupunki Islamabadiin, ja hiottu sotasuunnitelma Pakistanin valloitukselle kerrottakoon sitten ensi postauksessa. Salaam!