Muovimaailma

Location: Yazd, Iran

“Yasdi on oikeaa Persiaa. Hyva ja kunniallinen kaupunki, ja tarkea kauppapaikka. He punovat suuria maaria tietynlaista silkkia jota he kutsuvat nimella Yasdi, ja tata silkkia kauppiaat kantavat suuria maaria moneen eri kolkkaan myytavaksi. Ihmiset palvovat Muhamettia. Kun jatat kaupungin jalkeesi, matkaat seitseman paivaa yli mahtavien alankojen, loytaen matkalla vain kolme levahdyspaikkaa. Matkalla on useita metsikkoja , joissa metsastaa viiriaisia ja muuta riistaa. Voit nahda myos villiaaseja, komeita elaimia. Seitseman marssin jalkeen saavut Kermaniin komeaan kuningaskuntaan.”

Nain Marco Polo kuvaili Yazdia ohittaessaan kaupungin pitkan matkansa alkuvaiheilla 1272. Luultavasti kaupunki on muuttunut sitten Polon paivien, mutta vanhassa kaupungissa samoillessaan voi viela ehka tuntea taman taianomaisen Persian. Persaukisena kulutin paiviani samoillen kujilla ja bazaareilla, tai sitten vain istuskellen hotellin sisapihan penkeilla, pehmeilla persialaistyynyilla teeta litkien. Auringonlaskun aikaan kipusin katolle tuijottamaan alla elavaa tuhatvuotista kaupunkia iltarukousten kaikuessa lukuisten moskeijoiden minareteista. Yazd oli harmoninen paikka olla jumissa, ja hyva ensikosketus Iraniin. En valita, paljoa

Kirjoitin tahan pitkan sepustuksen matkavasymyksesta, mutta luettuani sen, paatin pyyhkia itsetarkean, paatoksellisen paskan pois

Puhutaan matkavasymyksesta kuitenkin muutamalla sanalla. Pakko myontaa, etta tassa vaiheessa matkaa oireet alkavat nakya siten, etta taianomainen on alkanut muuttua tavanomaiseksi. Unescon maailmaperintokohteet, eli vanhan kivikasat eivat kiinnosta ja uuteen kulttuuriin nahtavyyksien kautta tutustuminen tuntuu typeralta ja turhalta. Myos paikallisten ihmisten tapaaminen, shishanpoltto ja pontikkaillat iranilaisten olohuoneissa, vasyttavat. Irakilaisen, englantia taitamattoman kurdityton pyytaessa minut treffeille, sita lahinna jatti asian noteeraamatta, vaikka ennen olisi tarttunut innolla mahdollisuuteen saada erilainen nakokulma kulttuuriin. Tasta syysta aikaa onkin tullut ”tuhlattua aikaa joutavuuksiin” entista enemman, esimerkiksi internetissa Facebookia vahdaten tai hotellissa muiden matkaajien kanssa turisten. Myos nykytilanteella, rahattomana Yazdissa roikkumisella, lienee osansa turhautumiseen. Laaketta oireisiin on vaikea loytaa, silla seikkailut eivat ilmoita itsestaan etukateen, ja voivat yhta hyvin sijaita Teheranin keskustassa, kuin suola-aavikon tyhjyydessa. Edessa avautuu kuitenkin oiva nayttamo, ja varmasti ainakin vahan koluttu Keski-Aasia antaa unohtumattomia kokemuksia ja tarinoita. Fiilis on silti edelleen hyva, ja matka jatkuu. Suomeen paluu ei ole kavaissyt mielen syrjassakaan, ja Silkkitieni on alkamassa.

Mutta mita Yazdin jalkeen? Tarkoitus olisi suunnata Esfahanin kaupungin kautta aavikolle, ja sielta pohjoiseen, kohti Assasiinien unohdettua kuningaskuntaa, ennen kuin otan Yazdista Kermanin kautta nykyiseen Afganistaniin suunnanneen Polon kiinni Heratin kaupungissa. Voihan olla etta seikkailun sijaan loydan taaltakin vain aavikkomatkoja ja ”miljoonan tahden hotellia” tarjoavia matkatoimistoja, kalliita majataloja viikonlopputuristeineen autioiksi luulemistani keidaskylista, ja asfaltoidun parkkipaikan turistibusseineen Assasiinien linnakkeen edesta muutaman paivan tarpomisen jalkeen, mutta oli edessa mita hyvansa, otetaan se vastaan hymyssa suin ja avarin katsein. Maailma on uskomaton paikka.

Ali ilmoitti juuri ettei minulla ole vielakaan rahaa. Luottokuntani, miksi minut hylkasit?