Location: Quetta, Balochistan province, Pakistan
Otetaampa alkuun aikahyppy aikaan ennen Islamabadin pommi-iskua, ja palataan hetkeksi Lahoreen. Sufijuhlat jatkuivat siis ensi maistiaisten jalkeen perjantaina, jolloin suuntasin isommalle festivaalialueelle Sajjadin, "paikallisoppaani" kanssa. Puheet miljoonasta juhlijasta olivat ehka hieman liioiteltuja, tai sitten tama miljoona oli jakautunut useille eri festivaalialueille, mutta aluetta kansoitti silti tuhansien juhlijoiden, musikanttien ja pyhien miesten joukko. Sajjad esitteli minut muutamalle oppineelle Sufi mystikolle. Miehet istuivat ringissa matoilla polttaen vahvaa hashista, ja juoden mutaveden nakoista litkua, jota he kutsuivat nimella "vihrea marijuana" Arvaatte siis varmaan mita nektari sisalsi veden lisaksi. Vieressa musikantit rummuttivat rytmikkaasti, ja parrakkaat miehet tanssivat transatiivisessa tilassa. Aurinko teki laskuaan, ja Allahin ylistykset raikuivat ilmoille siella taalla. Allahallahallah! Toki festivaaleilta loytyi muutakin kuin ganjaa polttavia pyhia Islamisteja. Oli tivolilaitteita lapsille, joista esimerkkina sarkanniemen viikinkilaivaa vastaava vekotin naytti kohtalaisen vaaralliselta, nuorukaisten seisoskellessa nopeasti keinuvan tivolilaitteen akiteilla. Kysyin Sajjadilta eiko kukaan koskaan putoa. " Tottakai", han vastasi. Ja mita sitten tapahtuu, jatkoin. "He loukkaantuvat". Joukko tanssivia transvestiitteja keinui ohitsemme, iskien silmaa ja paljasteaen povea. Siirryimme valtaavaa tammitynnyria muistuttavan rakennelman paalle katsomaan ,kun tynnyrin sisalla surmanajaja ajoi viritetylla mopollaan huimaa vauhtia pitkin lautaisen rakennelam nseinia, puhuen valilla muka kannykkaansa, keraten rahaa yleison kasista, ja istuskellen vaarinpain moponsa paalla. meininki juhlissa oli huima. Kiertelin sirkushuveja, sain leipaa, ja palasin juhlinnasta vasyneena istumaan iltaa rauhallisempien vanhusten kanssa ennen kuin lahdimme Sajjadin kanssa takaisin stadiin aamun pikkutunneilla.
Ja hyppy takaisin tahan paivaan. Hop. Pommi-iskun ja Uzbekistanin viisumin tiukan aikataulun vuoksi paatin jattaa keikan Peshawariin valiin, ja lahdin suuntaamaan kohti Quettaa. Junamatka oli pitka ja tomuinen, junan madellessa lapi eramaan. Vuohipaimenet ja kamelit kayskentelivat pienilla keitailla ja radan varrella. Vuoret ilmaantuivat nakopiiriin kun lahestyimme Quettaa. Katselin kallioita, mietin kuinka lahella Afganistania olimme, ja kuvittelin kukkuloiden katkoissa olevia Talibanin piilopaikkoja.
Quetta, laaksossa makaava kaupunki lahella Afganistanin rajaa ei ollut erityisen kaunis, eika tarjonnut bazaareilla samoilun lisaksi kummempaa tekemista. Tiukentuneen turvallisuustilanteen vuoksi minua varoitettiin useaan otteeseen olemaan menematta laheisiin kyliin, ja pysymaan kaupungissa. Samoilin siis bazaareilla tavaten paikallisvaestoa. Vaikka Quetta on Balochistanin provinssin paakaupunki, on enemmisto vaestosta Pashtuja, ja Pashtua kuulee taalla enemman kuin Urdua. Pashtujen lisaksi loytyy ainakin Balocheja ja Afgaaneja, joista varsinkin jalkimmaisten vitsailut Al-Qaedasta ja sen jasenyydesta pistivat valissa kylman hien virtaamaan Bazaarien pienilla ja pimeilla kujilla vietetyissa teehetkissa. Vaikka jutut varmasti vitseja olivatkin, oli ilmapiiri valissa painostava, ja muutamaan otteeseen valokuvaamiseenikin suhtauduttiin vihamielisesti. Mutta silti, paaosa kaduntallaajista oli todella ystavallista ja vieraanvaraista, ja teetauoille joutui pysahtymaan kadulla kavellessaan melkein sadan metrin valein. Edes pankissa en kyennyt asioimaan ilman teekupposen juontia.
Iranin lahetystossa homma sujui hyvin, tuurilla. Virkailija kertoi etteivat he yleensa myonna viisumia ilman kutsua, mutta ehiluttelemani saatekirje Suomen suurlahetystosta sai heidat taipumaan ensin 10 paivan visaan, ja lopuksi virkailija kertoi jotta voisi hyvaa hyvyyttaan antaa minulle 10 paivan transitin sijasta 15 paivan turistiviisumin, jota voisin sitten tarvittaessa pidentaa Teheranissa. Hyva nain, mutka takaisin Islambadiin ei houkuttanut.
Ja sitten paikallisuutisiin. Toissapaivana Peshawarissa tapahtui itsemurhaisku bussiin, ja iskussa kuoli 50 henkiloa. Eilen Rawalpindissa, Islamabadin sisarkaupungissa jossa minakin majailin Stadin sijasta halvemman majoituksen takia, tapahtui yhteenotto ja panttivankidraama jossa ainakin 6 sai surmansa. Eli Pakistanista paukkuu. Myos Quettassa turvattoman ilmapiirin aistii, ja kuten kerrottua, ei landelle ole taalla mitaan asiaa.
Siksipa, uusi suunta: Persia. Bussilippu iltapaivan bussiin on taskussa, ja Taftanin rajakaupunkiin bussi saapuu seuraavana aamuna. Ai niin, Tajo, ystavallinen Pashtu ja vapaamielinen muslimi, opasti minut eilen viinakauppaan. Pieni kellari kaupungin kujien katkoissa, josta trokarit myivat pimeaa pulloa sopu hintaan. Ostimpa siis itsekin yhden Murree oluen ja pienen pullon viskia eilista iltaa vauhdittamaan. Voin kertoa etta olut maistui hyvalta parin viikon kuivuuden jalkeen...
Kuvien lisays osoittautui toivottamaksi projektiksi talla yhteydella, joten laitellaan niita sitten myohemmin. Kulkemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti