4.8.2009

Syksyn tuntu

Location: Jammu, Jammu & Kahsmir, India

Munkit, Tiibetilaista kalenteria luodessaan, tekivat ilmeisen laskuvirheen kuun liikkeissa, ja saavuttuamme pratkilla Dak Thokin temppelille syntymapaivaani juhlistamaan, olivat vasta juhlien valmistelut kaynnissa. Juhlat olivat vasta seuraavana paivana. Istuimme paivaa temppelilla seurailen suurien telttojen pystytysta, torvien koesoitantaa ja naamarien kaivelua naftaliinista.

Illansuussa suuntasimme takaisin Lehiin, ja paatimme yrittaa juhliin seuraavana aamuna. Tanaan oli aika nautiskella. Suuntasimme kylan oletettavasti ainoaan baariin, tapasimme tuttuja, ja kuulimme etta tanaan oli triplasynttarit. Minun ja Arnold Schwarzeneggerin lisaksi vuosia vanheni myos Diabolas (Ladakhiherran oikea nimi katosi muistin syovereista, joten kutsun hanta militanttirotsissa seisoonella nimella) Viini, tai ainakin olut virtasi ja hauskaahan meilla.

Juhlinta munkkibileissa jai seuraavana paivana valitettavasti valista pahaa oloa potiessa, ehka vika oli niissa kanankoivissa joita kaadoin kitaani, en tieda. Luovassa krapulassa teimme myos paatoksen: Oli aika lahtea pois pohjoisesta.

Seuraavana aamuna lompsimme bussiasemalle ja ostimme liput bussiin kohti Kashmiria, Srinagariin. Istuimme paivan bussiasemalla kuivia nuudeleita pureskellen ja tupakoiden, odotellen kello kolmen bussia. Kun viimein lahdimme, oli todella hienoa olla taas liikenteessa. Niin paljon kuin Ladakhista pidinkin, on lahteminen jotenkin aina yhta mukavaa. Kohti uutta. Deluxe bussimme (kallistuva penkki, kalliimpi hinta) kolisutteli pitkin vuoristotieta auringon alkaessa pikkuhiljaa painua mailleen. Ohitimme Lamayurun luostarikylan, ja kirosin taas sita perusvikaa mika bussimatkustuksessa on: Kun naet paikan missa ehka haluaisit pysahtya paivaksi kahdeksi, et vain voi.
Lahestyessamme Kashmiria lisaantyi tarkistuspisteiden maara huimasti, ja bussin apumies heratteli meita pitkin yota passejamme vilkuttelemaan tai tayttamaan kaavake C:ta. Srinagarissa olimme aamusta auringonnousun aikaan. Sajad niminen nuori riivaaja kavi kymmenen muun ohella kimppuumme tavalliseen tapaan heti asemalla, mutta talla kertaa lahdimme Sajadin mukaan, silla han kertoi isansa asuntoveneen olevan lahella, joessa, eika tupaten tayteen ahdetussa Dal jarvessa. Kavelimme HB New Kustooralle ja totesimme paikan viihtyisaksi, ja pienen hintaneuvottelun jalkeen saimme puoli laivaa terassilla ja kahdet sapuskat nimellista korvausta vastaan. Aamupuuhasteluja hoitaessamme isanta, Abdul niminen vanha muslimi, saapui juttelemaan mukavia ikkunamme lapi. Pian miehen jutut siita kuinka kaikki muut ovat rahan peraan paitsi han, ja haluaisitteko muuten ehka taksin sinne tai tanne tai bussi- ja junalippuja, alkoivat aijan jorinat puuduttaa ja suuntasimme vanhaan kaupunkiin kavelylle. Olimme takaisin intiassa. Hulinan ja halinan, kerjalaisten ja hihastakiskojien lisaksi silmaan pisti seikka poliisien ja sotilaiden paljoudesta. Kashmir on aika ajoin levotonta, joten sotilaiden maara on ymmarettavaa. Eras juttelemaan tullut nuorukainen kertoikin vasta edellispaivana jonkun tapetun aivan kaupungin keskustassa. Pienen kierroksen jalkeen lahdimme takaisin veneellemme. Meilla oli suunta, jota en tarinankerronnallisista yllatyskaanteista johtuen paljasta ihan viela, ja paatimme pysya siina.

Istuimme iltaa asuntoveneemme terassilla ja katselimme ohi soutelevia veneita ja horisonttiin valuvaa aurinkoa. Isanta kantoi poytaan illallista, ja mahat paksuina kavimme lopulta yopuulle noustaksemme seuraavana aamuna bussia metsastamaan.

Suunatsimme bussiasemalle seitseman aikoihn ja kyselimme halvinta lippua Jammuun. Kuten Lehissa, emme saaneet halvinta lippua, vaan meille kerrottiin ettei Semi-Deluxe kulje tanaan, vain Deluxe. Epailen bussikuskien salaliittoa. Istuskelimme Deluxe liput kourassamme odottamassa, kun aseman pihaan ajoi ihan eurooppalaisellakin mittapuulla linja-autoksi laskettava ajopeli. Kerrankin lisahinnasta oli ehka jotain iloa suuremman jalkatilan merkeissa. Kapusimme bussiin ja lahdimme kohti Jammua. Ikkunan takana yksinaiset sotilaat vartioivat riisipeltoja. Paasimme taas esittelemaan passejamme ja tayttamaan kaavake C:ta tarkastuspisteella, mutta illansuussa olimme Jammussa.

Jammu oli taydellinen yllatys. Odotin Srinagarin tapaista turistikohdetta, mutta pitkan kyselytuokion jalkeen meille kavi selvaksi ettei Jammussa ole repputurismia, eika taten halpoja backbacker guesthouseja. Kavelimme ristiin rastiin rautatieaseman laheisyydessa olevia katuja, joilla istuskelevat kymmenet Sadhut toivottelivat Hari Omia ja pyysivat chilumille. Loysimme viimein hotellin joka suostui ottamaan ulkomaalaiset hoteisiinsa, ja varoitteli poliisien yollisista visiiteista militanttikunnassa. Olin vasynyt ja hikinen. Poistin laheiselta marketilta pullon viskia, ja harkitsin vakavasti oman rynnakkokivaarin ostamista yhdesta tusinasta asekaupasta. Marketti-illallista syodessamme joukko nuorukaisia heittaytyi juttusille. Pojat kutsuivat meita kovasti kanssaan polttamaan Bob Marleyta.

Herasin sateiseen ammuun, ja reput pakattuamme suuntasimme rautatieaseman lippujonoon. Paastyani tiskille loin neidille kouraan taytetyn junalippukaavakkeen. Halusimme liput Andaman Expressiin, suoraan Chennaihin. Matkamme Saarille alkaisi. Tai niin luulin, kun neiti kertoi meidan olevan jonotuspaikoilla 33-34. Kysyin mita voin tehda varmistaakseni paikat. Neiti kaski suunnata Asemamestarin juttusille VIP kohtelua varten. Takanani oleva nuorukainen lohdutti ettei meilla ollut hataa, jos nimemme eivat olisi junan listassa, saisimme sankypaikat kylla antamalla konnarille hieman baksheesh. Tallustimme Asemamestarin koppiin, joka puolestaan pyysi meita menemaan Kunnan Liikennepaallikon juttusille. Marssimme hanen toimistoonsa. Mies oli yllattynyt VIP kyselystani, mutta pyysi hetken empimisen jalkeen toimistoonsa. Han kirjasi lipun tiedot ylos, ja alkoi soittamaan puheluita. Mies hymyili ja toivotti turvallista matkaa.

Nyt kulutamme aikaa Jammua kierrellen, juna lahtee puoliltaoin. 3 paivaa, lapi Intian. Ensi kerralla luvassa kokemukset tasta reissusta. Andaman Express. Suuntana meri ja saaristo. Kulkemisiin!

PS: Kuvia lisataan myoemmin, nyt ei ole mahdollisuutta...
hau

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No jesh.. Matti maailmalla ja 11 muuta ihmettä. mitäs seuraavaksi. Sitä odottelen mielenkiinnolla. On moninkerroin jännenpää lukea tutusta kaverista joka kiertää maailmaa ympäri, ku esimerkiksi katsoa telkusta madventuresia joka oli kyllä tosi hyvä, mutta tämä "Matin seikkailu" on kyllä parempi.

keep on movin'

t. Henkka "rok rok"

Anonyymi kirjoitti...

Andamaanit :)