The Rescue Artist

Location: Bishkek, Kyrgyzstan

Konsulin terveiset olivat etta tarvitsen Kiinan viisumia varten kutsun. Syy tahan on tietysti rajan takana makaava Xinjiangin maakunta, jossa Uiguurit ja Han-Kiinalaiset ottivat verisesti yhteen muutama kuukausi takaperin.

Kiina teki niinkuin lapsiaan rankaiseva isa, ja sulki internetin ja kannykan ainakin loppuvuodeksi. Huoneeseesi siita! Lisaksi isukki tykkaa kyttyraa jos kaverit tulevat kylailemaan ja katsomaan miten paikan paalla menee.

Eli Kiina ei halua tursiteja palloilemaan Xinjiangiin, ja on tiukentanut viisumisaannoksiaan naapuroivissa paikoissa, kuten Kirgiisiassa. Konsuli kuitenkin tyytyi siihen, etta liittaisin anomukseen kopiot lentolipuista Pekingiin ja tositteen hotellivarauksesta paakaupungissa, todistaakseni etten ole menossa maitse rajan yli Xinjiangin maakuntaan.

Ongelmallisenhan tasta teki se fakta, etta olin juurikin menossa maitse rajan yli Xinjiangin maakuntaan, en lentamassa yhtaan mihinkaan.

Illalla selasin viimeiset sivut Edward Dolnickin kirjasta The Rescue Artist. Kirja kertoo Edward Munchin Huudon varkauksesta Lillehammerin talviolympialaisten avauspaivana, ja sivuaa aiheissaan myos taide- ja rahavaarennoksia. Kirjan innoittaman paatin itsekin poiketa hetkeksi lavealle tielle...

Paatin tehda lippuni itse.

Valelentojen hommaamisesta minulla oli jo kokemusta Mongoliasta, saman maan viisumia varten, mutta koska matkatoimistojen kautta lippujen varaaminen, ja varaustositteen saamisen jalkeen peruminen maksaa jokatapauksessa rahaa, ja asian selittaminen vain venajaa ja kirgiisiaa puhuvalle virkailijalle on miltei mahdotonta, paatin aloittaa uran kansainvalisena vaarentajana.

Astelin internetkahvilaan, ja kysyin toimiko printteri. Toimi. Valitsin suomalaisen lentojen varauskoneen jolla etsin lennon sopivalle paivalle Bishkekista Beijingiin, Tashkentin kautta. Niin, nykypaivanahan lento nakyy luottokortin vinguttamisen jalkeen vain varmistussahkopostina, joka pitaa muassaan lento-ohjelman ja varausnumeron, joten tallaisen askartelin MS Paintin avustuksella. Jatetaan nyt kertomatta tarkemmin, en halua ottaa vastuuta siita jos Kiinan Kirgiisian suurlahetystoon alkaa tulvia itse piirusteltuja lentovarauksia, ja joku viela onnistuu saamaan itsensa satimeen tai saa porttikiellon koko kansantasavaltaan.

Samoin hotellivarauksen tein vanhasta hostellivarausvahvistuksesta, vain paivamaarat muuttaen.

Dokumenttien kanssa marssin lahetystoon, ja paperit tutkittuaan konsuli nakkasi kapalaani kuitin, johon kirjasi paivamaaran viisumin noutoa varten.

Sen pituinen se. Ja jatetaan se jeesustelu sikseen, jookos? Vaikka vaarentaminen kenkkua onkin, niin eihan se kaytannossa ole sen kummempi temppu kuin oikeasti niiden lentojen varaaminen, ja varmistusviestin jalkeen lentojen peruminen. Valehtelua kumpainenkin.

Nyt siis odotellaan taas viisumia, mutta vaikka kommuunin omaisessa majatalossa hengailu ja Bishkekin kahviloissa istuskelu maistuukin yllattavan hyvalle, koitan ottaa itseani niskasta kiinni ja suunnata lumisille huipuille, jos nyt edes pariksi paivaksi. Eikai Kirgiisiaan asti kannata tulla vain teeta juomaan?