Location: Random internet cafe, Datong, China
Maantaina lahdin kohti Kiellettya kaupunkia, aikomuksenani suorittaa hieman turistipuuhastelua. Kun saavuin kaupungin porteille silmiini avautui tyrmaava naky. Loiston paivinaan Ming ja Qing dynastioiden aikana kaupunki piti porttiensa suojassa kotia keisariperheelle ja heidan tuhatpaiselle palveluskunnalleen. Tanaan kaupunkia asuttaa vahintaan yhta monta yhtenaisiin lippalakkeihin sonnustautunutta kiinalaisturistia paivassa. Mongolian autiuden jalkeen tuntui silkalta hulluudelta tunkeutua turistemereen ajelehtimaan virran mukana, tuijottelemaan sita samaa jonka tuhannet silmaparit ja digikamerat ikuistavat paivittain. Kielletty kaupunki pysyi tallakertaa kiellettyna. Hyppasin metroon ja ajoin Taivaan temppelille, jossa ostin piletin puistoon, mutta samasta syysta kuin Kaupungissakin, tyydyin ihailemaan temppelia etaalta puistosta. Nautin puiston rauhallisuudesta, kirjoittaen paivakirjaani ja katsellen samalla taivaalla seilaavaa leijaparvea.
Siirsin Beijingista lahtoani paivalla, silla tiistai meni mukavassa kohmelossa maaten, Nicon edellisillan synttarijuhlien seurauksena. Matkani jatkui siis keskiviikkona. Suurkaupunki turnee jatkui Beijingista kohti Tianjinia, satamakaupunkia puolentoistatunnin kiskojen kolisuttelun paassa paakaupungista. Ostin miehekkaasti seisomapaikan, ja hyppasin junaan vaunujen valiin, jossa istahdin rinkalleni ja pistin tupakaksi. Konduktoori tuli luokseni, sanoi jotain paksulla mandariinilla ja viittoili vaunun suuntaan. Otin rinkkani ja istuin tyhjalle penkille, katsoen konduktooriin kysyvasti. Hyvaksyvan nyokkayksen jalkeen istuin mukavasti Tianjiniin saakka, seisomapaikan hinnalla.
Tianjin
Tianjin tuntui oikelta kiinalta. Ihmiset tuijottivat, silla he eivat olleet tottuneet nakemaan turistia. Tianjin ei ole turistien suosiossa nahtavyyksien puutteen vuoksi, mutta minulle kelpasi ripaus oikeaa suurkaupunkia. Ostin asemalta kartan ja lahdin talsimaan hostelliani kohti. Vaikka riksakyyti tai taksi ei kamalasti kukkaroa koyhdyta, on ensimmaisen matkan taittaminen jalan uudessa kaupungissa mielestani se ykkosjuttu. Kaupungista saa jonkinlaisen lapileikkauksen, ja lisaksi, aina on hyva saastaa vahankin siina missa voi. Talsin Keltaisen joen vartta, ihmisten huudellessa "Hello" tai "Ni hao" peraani.
Hostellin loytymisen ja punkan lunastamisen jalkeen lahdin maleksimaan kaupungille. Palasin kadulle jonka olin ohittanut aiemmin hostellia etsiessani. Olin ollut huomaavinani kadulta risteavan pienia kujia joissa naytti olleen myyntikojua. Havaintoni osoittautui paikkaansapitavaksi: Kymmenet kujat taynna kojuja, joissa myytiin ihan mita vain nimelliseen hintaan. Sokkeloiset ja ahtaat kujat tuntuivat Beijingin shoppinghelvetin jalkeen juuri silta milta Kiinalaisten katukauppojen tuleekin tuntua. Kukaan ei tyrkyttanyt ja ahdisttelut Juuri Sinua, silla asiakaskunta koostui poikallisista, ei turisteista. Lisaksi hinnat alkoivat ilman tinkimistakin muro-osalla siita, mihin Beijingissa paasit tinkaamisen jalkeen. En tarvinut mitaan, joten paatin jattaa kujien tarkemman eksplooramisen huomiselle. Istahdin isomman kadun varteen tupakoimaan, ja katselemaan kuinka kolme nuorta markkinoi shampoota ohikulkijoille. Hetken istuttuani yksi myyjista, nuori tytto, uskaltautui juttelemaan minulle. Han kysyi kiinaksi puhuinko mandariinia. Vastasin etten puhunut. Tytto yritti takeltelevalla engalnnilla, ja sai ilmaistua vain muutaman tervehdyksen. Ymparillemme alkoi keraantya porukkaa mielenkiinnolla tilannetta seuraten. Yksi pojista kysyi mista olin kotoisin. Kysymys jonka olin oppinut jo tunnistamaan. Vastasin, ja yleinen alina ymmarryksen merkiksi alkoi. "Feenland, Feenland."
Herasin varhain hyvien younien jalkeen. Keitin itselleni teeta, ja parin kupillisen jalkeen herailtyani lahdin tallustamaan tutustumaan paremmin uuteen kotikaupunkiini. Suunnistin Drum towerin kautta vanhalle markkina-alueelle, toivoen loytavani sielta katukeittioita ja jotain jarkevaa silmashoppailtavaa.Toivoni karisi kun eteeni avautuivat kymmenet rihkamakojut myyjineen. Sinansa viihtyisilla kujilla maleksiessani mietin, kuka ostaa tata universaalia kraasaa, jota kaupitellaan maailman jokaisen turistinahtavyyden laheisyyydessa. Ilmeisesti joku, silla tarjonta tulee kysynnasta. Mutta mina en halunnut paperiviuhkaa, leijaa, jadekorua saati oopperanaamaria. Halusin ruokaa, mutta minun kysyntaani yritti vastata vain muutama ylihinnoiteltu leipomo. Otin suunnakseni ruokamarketin, mutta en odottanut liikoja silla paikka oli merkitty turistikarttaani nahtavyytena. Paikka osoittautui kauppahalliksi jossa kymmenet kojut tarjosivat kaikkea mahantaytetta teesta ja leivonnaisista uppopaistettuun meriruokaan. Vertailin hetken kuppiloiden hintoja ja totesin niiden olevan normitasoa. Menin yhteen ravintoloista, ja tilasin Gou Bu Lia, paikalliseen tapaan valmistettuja lihanyytteja. Suomalainen aksenttini on ilmeisesti vahva, silla myyja ymmarsi minun tilanneen friteerattua tofua hot platella. (Myos Henry oli saanut, ostaessaan lippua Datongiin, lipun Renqiuhin, jonne han paatti mielenkiinnosta kuitenkin menna) Kiinan hyva puoli ruaon suhteen on kuitenkin se, etta tulipa eteesi mita hyvansa, se lahes poikkeuksetta on herkkua.
Ruoan jalkeen ostin matkaevaaksi muutaman kuukakun ja paatin suunnistaa eilen loytamilleni ostoskujille. Samoilin kujilla tunteja ja ihmettelin mita kaikkea olikaan kaupan. Onnistuin loytamaan iha mita hyvansa, mutten niita kahta tuotetta jotka olisinkin voinut ostaa. T-paita (talvi teki tulojaan ja vaatevalikoima koostui lampimimmista ryysyista) ja jonglooripallot. Ostin pussillisen auringonkukan siemenia ja istuin kadun laitaan katselemaan ihmisia heidan shoppailessaan, samalla siemenia mutustaen.
Perjantai aamu. Kiehautin itselleni kupin teeta ja kysyin respalta tieta bussiasemalle. Heilautin kadunvarresta taksin ja pyysin safooria viemaan minut Hebein linja-autoasemalle. Ostin piletin Jixianiin ja hyppasin bussiini, edessani 3-4 tuntia istumista kohti Muuria. Ostin aamupalaksi eraalta pysakilta kyytiin hypanneelta kauppiaalta taytetyn letun. Rouskin platyn ja kyllaisena paatin jatkaa lyhyiksi jaaneita youniani. Jixianissa kuski ohjasi minut uuteen bussiin kohti Huangyanguania. Pikkubussini korotteli vuoriston lomassa lapi pienten kylien ja jylhien maisemien. Muuri alkoi haamottaa horisontissa. Hyppasin pois pysakillani ja maksoin tiskin takana vaijyvalle virkailijalle 50 kwain sisaanpaasymaksun. Muurille olisi tosin voinut hiipia mutkan kautta kukkuloiden takaa ilmaiseksikin, mutten viitsinyt, ja ehka se olisi ollut hieman epaeettistakin. Huangyan oli loistava paikka suorittaa puhemies Maon asettama kansalaisvelvollisuus. Taalla muurin pystyi viela saamaan lahes taysin omakseen, toisin kuin Beijingia lahinna olevissa spoteissa. Kipusin pitkin muuria jattaen ne muutamat kiinalaisturistit taakseni, ja pian kavelin ylhaisessa yksinaisyydessa katsellen edessani avautuvaa maisemaa ja vuoristossa kaarmeen lailla kiemurtelevaa muuria. Vietin muutaman tunnin kuljeskellen muurilla paamaarattomasti, ja vatsani alakessa ilmoitella lounaan skippaamisesta paatin, etta oli aika palata Jixianiin. Alhaalla vierelleni kaarsi minibussi ja avuksi englantia auttavasti puhuva kaveri. Han tulkkasi kuskin sanovan etta 40 kwailla han heittaisi minut kaupunkiin. Vastasin etta maksoin tanne tulemisesta 9 kwaita, samlla sormimerkilla numeroa kuskille nayttaen, ja etten maksaisi enempaa kyydista takaisin. Kuski nyokkasi ja kipusin kyytiin. Kuljettaja tarjosi savukkeen, ja istuimme vaitonaisina ketjussa poltellen aina Jixianiin saakka. Annoin kuskille kympin, kiitin ja lahdin.
Ostin lounaaksi pikkupurtavaa ja banaaneja katukioskeista ja etsiydyin bussiin kohti Tianjinia. Kirosin itseni siita, etta olin jattanyt tavarani Tianjiniin, silla olisin hyvin voinut yopya Jixianissa tai ottaa yobussin takaisin Beijingiin. Nyt edessani oli uusi 3-4 tuntia istumista. Puolimatkassa havahduin unestani karjumiseen. Bussin kaljupainen, iso kiinalainen rahastaja oli ilmeisen hermostunut jostakin. Mies rahjasi vuoroin kuskille, vuoroin matkustajille, ja huusi jopa uusille pysakilta nousseille matkustajille rahastaessaan heita. Valissa mies purki turhautuneisuuttaan lyomalla nyrkilla bussin kattoon. Ilmeisen huono paiva toissa. Erikoisen bussimatkan paatteeksi oli takaisin Tianjinissa. Bussi ei mennyt asemalle asti, eika minulla ollut hajuakaan siita missa olin. Paatin koettaa onneani ja hyppasin satunnaiseen bussiin siina toivossa, etta nakisin jonkin tutun maamerkin ikkunasta. Bussin ajaessa yha pienemmille ja pimeammille kujille paatin hypata kyydista ja vaihtaa vastakkaiseen suuntaan menevaan linjuriin. Onni ei potkaissut vielakaan, ja paatin hypata aikani koroteltyani kyyditsa ja etsia taksin. Hyppasin bussista hamarilla yomarkkinoilla. Tarjolla oli katuruokaa, ostoksia ja peleja renkaanheitosta purkinkaatoon. Pieni, noin 10 vuotias tytto toivotti minu sujuvalla englannilla tervetulleeksi Tianjiniin. Pelasin eran renkaanheittoa ja ruokailin. Etsin itsellen taksin ja hurautin vallyjen valiin.
Matka jatkuu
Suunnitelmani oli kayda viela muutamassa pohjoisen kaupungissa, ja ehka jossain kylassakin, ennen etelaan pakenemista. Ostin seisomapaikkaan oikeuttavan piletin takaisin Beijingiin, josta ajattelin keplotella itseni Datongiin. Istahdin kaytavalle reppuni paalle ja avasin Sun Tzun Sodankaynnin taidon. Puolenpaivan aikaan olin takaisin stadissa. Lounastin katukioskeista ja kulutin aikaani puistossa parin oluen kera ennen lipunoston yrittamista. Suuntasin iltapaivalla lansiasemalle ja kavelin lippuluukulle. Istumapaikkoja ei ollut tarjolla talle iltaa, enka yrityksestani huolimatta saanut seisomapaikkaa, joten jouduin tyytymaan 100 kwain arvoiseen lippuun makuuvaunussa. Juani lahtoon oli viela kuutisen tuntia, joten paatin suunnistaa Tiananmenin aukion laheisyydessa olevaan puistoon kuluttamaan aikaani. Mutta. Metroasemalla natsi lapivalaisija paatti, etten voisi nousta metroon Off hyttyssprayn kanssa. Olin raahannut kapulaa jo viikon ilman ongelmia ja yiritin ilmaista epauskoni natsille. Natsin linja pysyi. Tiedustelin, pelkasiko han kenties minun karkoittavan kaikki hyttyset metrosta? Tuloksetta. Luovutin, ja kysyin mika bussi meni aukiolle. Kiitin natsia kiinaksi, hymyilin, ja haistatin paskan kauniilla kotimaisella. Heilautin natsille hyvastit ja lahdin etsimaan bussia myrkytettavaksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti