Suunta muuttuu

Edited 18th of Oct

Location: Shuyuan guesthouse, Xi'an, China

Nousin junaani Beijingissa puolenyon aikaan suuntana Datong. Vaunuemanta ohjasi minut vaunuuni jossa hyppasin punkalleni ja aloin valmistautua yopuulle, kun Kiinalainen kaveri tuli rahjaamaan etta olin hanen punkallansa. Vaansimme hetken aikaa katta ja heiluttelimme lippujamme toisillemme kun vaunuemanta tuli pahoittelemaan. Han oli ohjannut minut vaaraan vaunuun. Punkka loytyi seuraavasta vaunusta. Ummistin silmani, sulkeuduin junan metelilta kuulokkeiden taakse ja nukahdin Deep Forestin rytmien tahtiin.

Saavuin Datongiin noin kuuden aikaan aamulla. Ilma oli jaatava. Tein nopean ratkaisun. Aikomukseni oli ollut viettaa aikaa Datongissa muutamia paivia, ja suunnata kohti Hohhotia, pysytellen hetken pohjoisessa ennen etelaan siirtymista. Paatin muuttaa suuntaa heti, kylmassa varjottely sai riittaa. Suunta etelaan, kohti Yunnania. Painelin lippuluukulle ja yritin ostaa lippua Xianiin heti seuraavalle paivalle. Xian olisi hyva paikka katkaista matka ja pitaa pieni pitstop. Kassaneiti totesi istumapaikkapyntooni "Mayo, mayo", ja ohjasi minut pois jonosta. Menin seuraavaan jonoon, jossa virkailija ei edes ymmartanyt mihin halusin menna. Kolmannessa jonossa paatin pelata varman paalle ja kaivoin lompakostani satunnaisen Xianissa sijaitsevan hostellin kayntikortin ja ojensin sen lipunmyyjalle. Virkailija kysyi sujuvalla englannilla halusinko Xianiin.. Kylla kiitos. Sain seisomapaikkaan oikeuttavan piljetin, kaikki muut vaihtoehdot oli loppuunmyyty.

Kirjauduin halpaan bisnesshotelliin rautatieaseman laheisyydessa. Paatin luksustella, silla huomenna edessani olisi 16 tuntia junassa, seisten.. Maksoin 60 kwaita privaattihuoneesta, kannoin tavarani polyiseen murjuuni ja otin suihkun paskaisessa ja homeisessa vessassa. Lahdin samoilemaan kaupungille katselemaan mita tarjottavaa Datongilla olisi. Painelin Rumputornille, ja lahdin samoilemaan markkinakaduille. Kuljin aikani paskan, roskien ja vihanneksia ja katuruokaa kaupittelevien myyjien ja kojujen seassa, vastaillen paikallisten iloisiin "Hello!" tervehdyksiin. Kaupungissa ei tuntunut olevan juurikaan mitaan erikoista nahtavaa, joten istuin eraan tempppelin eteen ja kaivoin paivakirjani laukusta ja aloin raapustaa. Ymparilleni alkoi keraantya vakea ihmettelemaan tekemisiani ja riipustin harakanvarpaita valkoisille sivuille tusinan silmaparin seuratessa olkani yli. Pian viereeni liimautui nuori tytto. Tytto, ChaunYuwei, oli 15 vuotias ylaasteelainen Datongista. Juttelimme hetken aikaa niita naika, ja tytto kysyi voisiko lahta mukaani, ja nayttamaan hieman paikkoja. Lahdimme kulkemaan pitkin Datongin katuja paamaarattomasti, siella taalla temppeleihin pujahdellen. Kyselin tytolta hieman uusia sanoja parantaakseni kehnoa mandaariniani, ja han opetti minua, kikatellen minun yrittaessa lausua sanoja. Kiitin ChaunYuweita turistikierroksesta, ja tytto kirmasi ihmisvilinaan.

Kuulin musiikkia viereisesta puistosta ja paatin katsastaa tilanteen. Puistoon oli keraantynyt joukko vanhuksia katsomaan ja kuulemaan kun traditionaalista musiikkia viuluin ja lyomasoittimin soittava ryhma musisoi. Istahdin kivelle ja sytytin tupakan. Seurasin esityksia noin tunnin, ja kaivoin kamerani ottaakseni muutaman kuvan. Viereeni ilmestyi vanhus, joka kaivoi taskustaan albumin ja alkoi esitella minulle vanhalla filmikamerallaan yhytyeesta ottamiaan kuvia vuosien varrelta. Pitkan linjan fani. Aurinko alkoi laskea ja vilu hiipia, joten palasin hotellilleni nauttimaan pitkista younista ennen seuraavan paivan junakoetusta.


Seuraavan aamuna lahdin hotellistani ei-niin-puhtailla ja valkeahkoilla lakanoilla viettamani yon jalkeen suuntana asema-aukio. Junani lahtoon oli reilusti aikaa, joten paatin hypata bussiin ja matkustaa 16km paassa kaupungista sijaitseville Yungangin luolille. Yungang, miltei kolmestasadasta luolasta koostuva kompleksi on Wei dynastian aikana rakennettu Buddhalaistemppeli, jonka luolat pitavat sisallaan noin 51.000 minimaalisen pienesta massiiviseen suuriin veistosta Buddhasta ja Boddhisatvasta ja uskonnollisesta symboliikasta. Ankesin itseni ohi turistibussien, taksien ja rihkamakauppiaiden kohti sisaankayntia ja kaivoin kamerani laukusta. Samoilu luolissa kesti parisen tuntia, nahtavaa riitti enka hairiintynyt edes turistiryhmien paljoudesta. Tallaisissa paikoissa et voi odottaa olevasi yksin. Palasin Datongiin ja istahdin asema-aukiolle ostamani oluen kanssa. Katselin ihmisia laukkuineen istuskelemassa aukiolla tai kiiruhtamassa junaansa. Koijarit tyrkyttivat aukion edessa takseja, ja vanha raasyinen nainen kaupitteli hoyrytettya maissia, monotonisesti samaa lausetta toistaen. Join olueni ja kavelin nettikahvilaan etsimaan hostelleja Xianista. Lounastin nuudelikeiton pikaruokalassa ja palasin takaisin aukiolle. Kuulin yha saman monotonisen naisen aanen toistavan myyntilausettaan. Montakohan maissintahkaa han oli tanaan myynyt? Ehka jotain ansaitakseen rahaa illallisriisiin, ehka ei mitaan.

Paikalliset rynnivat porttien auettua kohti junaa ilmeisesti hyvien paikkojen toivossa, joten paatin itsekin pidentaa askeltani, silla en halunnut joutua lusimaan vessan eteen 16 tunnin matkan ajaksi. Vaunun ovella ryysis oli hirmuinen, ja kyynarpaita sai kayttaa tosissaan paastakseen sisaan. Sain vallattua itselleni hyvan paikan vaunujen valista, tupakkatilasta. Laskin reppuni ja istuin epamukavasi kantamukseni paalle. Vaihdoin muutaman sanan kanssamatkustajieni kanssa, vain yksi heista oli matkalla Xianiin asti. Konduktoori kaveli ohitseni ja kysyi minne olin matkalla. Vastasin. Konnari viittoi seuraamaan perassa vaunuun, ja epavarmana paikkani menettamisen pelossa nostin reppuni ja lahdin seuraamaan. Konnari ohjasi minut tyhjalle istumapaikalle. Ajattelin taman olevan taas yksi ulkomaalaisen etuoikeuksista paikallisiin nahden. Eihan turistia kehtaa vaunujen valissa sikaosastolla pitaa. Nakkasin reppuni hattuhyllylle ja yritin puhua mukavia vierustovereille. Kun fraasit loppuivat kesken kaivoin soittimeni laukusta ja sulkeuduin kuulokkeiden taakse. Hetken kuluttua konduktoori tuli taas luokseni ja alkoi tivata lippuani. Naytin lippuni, ja konnari totesi ettei se riita istumapaikkaan, minun pitaisi maksaa. Kiitin konnaria helvetisti, hanhan minut tanne oli raahannut. Nappasin rinkkani ja lahdin artyneena takaisin vaunujen valiin toivoen etta siella olisi viela tilaa. Paikkani oli viety, mutta paikallisten nahdessa minun palaavan he tekivat tilaa ja paastivat minut alkuperaiselle paikalleni. Istuin takaisin repulleni ja auttavasti englantia osanneen matkustajan avustuksella naureskelimme yhdessa konnarin rahastusyritykselle. Ruokakarry ajoi ohitse, ostin nuudeleita ja oluen. Illan viiletessa veto vaunujen valissa kavi kylmaksi. Kaariydyin takkiin ja vilttiini ja yritin saada unta. Herailin vahan valia jalkojen puutumiseen tai kylmyyteen, ja jottei yo olisi ollut muutenkin tarpeeksi katkonainen, paatti konnari tokkia minut hereille aamuyosta vitsallaikseen rahasta..

Xi'an
Ensimmainen paiva Xianissa meni junamatkasta toipuen. Vietin paivan hostellissa teeta litkien ja tunkien vatsaani kahvilan rasvaisia lankkariherkkuja. Illalla vasymys oli voitettu ja paatin kayda alakerran baarissa nauttimassa ilmaisen olueni. Istuskellessani baarijakkaralla tormasin Tomoon, Japanilaiseen heppuun, jonka olin nahnyt viimeksi viikkoja sitten UB:ssa. Vaihdoimme kuulumiset, joimme muutaman oluen lisaa ja pelailimme biljardia.

Seuraavana paivana paatin tutustua pysakkikaupunkiini hieman paremmin. kavelimme Tomon kanssa Kellotornille ja sukelsimme muslimikorttelin syovereihin. Turistirihkamankojujen vaistelyn jalkeen alkoi alue muuttua herkkusuun paratiisiksi. Paljon katuruokaa, lammasvartaita, kebabbia, paikallisia erikoisuuksia. Lounastimme kojuista ja suuntasimme takaisin rihkamakojuille, silla tarvitsin uuden T-paidan Mongoliassa hukkaamani tilalle. Myyjat pyysivat paidasta luonnollisesti tahtitieteellisia summia, ja aggressiivisen tinkaamisen ja muutaman kojunvaihdon jalkeen onnistuin tappelemaan paidan itselleni 20 kwailla, missa oli silti noin puolet liikaa. Ostin viela tiikeribalsamia sarkevaan jalkaani ja palasimme hostellille.

Torstaina lahdin Jasminen ja Abbyn, kahden brittineidon kanssa katsastamaan Terrakotta armeijaa. Hyppasimme bussiin rautatieasemalla ja tunnin korottelyn jalkeen olimme museolla. Ostimme opiskelijaliput puoleenhintaan (uskomatonta, kuinka paljon rahaa saastaa vilauttamalla jotain kuvallista korttia ja hokemalla student, student..) ja saastamimmalle pennosilla paatimme menna loppuun asti ja ottaa oppaan kertoilemaan meille hautojen historiaa. "If you go tourist, go all the way.." Kiinan ensimmainen keisari, Qin Shi Huang, tiesi miten elaa ja kuolla. Mies joka yhdisti Kiinan kansat yhtenaiseksi valtioksi rakennutti kaksi Kiinan, ja jopa maailman suurimmista turistinahtavyyksista. Muurin ja maailman suurimman haudan. Ehkapa hemmottululahjana itselleen hyvasta tyosta kansojen yhdistamisesta.. En tarinoi sotilaista sen enempaa, kaykaa katsomassa jos Xianiin satutte, kierros oli mielenkiintoinen.

Suunnitelma suunnasta on elanyt paassani, ja huomenna hyppaan junaan kohti Chengdua, Sichuanin maakuntaan. Chengdusta lahden etenemaan kohti Yunnania takaoven kautta. Bussi Kandingiin, ja siita vuoristotautia uhmaten Litangiin, tiibetilaiskylaan 4000m korkeuteen. Litangista lahden aivo odeeman kourissa laskeutumaan kohti Xiangchengia, ja Shangrilaata, josta on tarkoitus suunnata Daliin nauttimaan kesasta. Aika kay vahiin, viisumissa on enaa kaksi viikkoa, joten luultavasti joudun pidentamaan viisumiani Shangrilassa, ja viivastamaan Hong Kongiin lahtoa viikolla parilla.

Tarina eksymisesta ja loytymisesta
Voi ankeroinen! Guesthousen lahjattomat pyykinpesijat onnistuivat hukkaamaan rakkaimman ja kalleimman omaisuuteni pyykkiani pestessaan. Huivini. Rakas kankaanpala on lojunut paassani nyt kolmisen kuukautta, ja ero on todella tuskainen. Henkilokunta pahoitteli ja tarjoutui maksamaan huivini, turha vaiva. Yritin epatoivoisesti etsia itselleni uutta vastaavaa, tuloksetta. Uskomatonta etta taman kokoisesta kaupungista ei loydy kangaskaupan kangaskauppaa. Lopulta, kahden paivan eron jalkeen menin viela kerran kysymaan pyykkituvasta saisinko tutkia ihmisten jattamia ratteja, ja silloin, kalleimpani loytyi. Loppu hyvin kaikki hyvin.