Location: Vientiane, Lao PDR
Kavelin Chiang Main bussiasemalle aamuvarhaisella, mutta juuri alkaneen viikonlopun kuniaksi termiinali oli silti taynna ja jonot lippuluukulle pitkia. En saanut lippua paivan ainoaan suoraan bussiin Chiang Khongiin, mutta eipa tuosta isoa ongelmaa syntynyt, silla Chiang Raista paikallis busseja meni puolen tunnin valein. Ostin siis seuraavan vapaan Paikan Chiang Raihin, ja siirryin kahvilan terassille lukemaan ja litkimaan jaateeta.
Herasin bussin kolistellessa Chiang Rain asemalle, ja pikaisen pallistelyn paatteeksi tajusin Chiang Khongin bussien luonnollisesti lahtevan eri terminaalista. Hyppasin songthaewiin, joka 10 bahtin kaypaan hintaan kuljetti minut keskustan bussiterminaalille, ja hyppasin hyvin ilmastoidun bussin raman peralle, ja levittaydyin takariksalle rentoon asentoon. Tuuli hyvaili kasvoja avonaisesta ikkunasta. Hymyilin, oli hienoa olla jalleen liikkeessa, vaikka edes hetken.
Chiang Khongissa hyppasin tuktukiin ja ramistelin parit kilometrit immigraatoon ja joenylityspaikalle. Saatuani leiman ulos Thaimaasta, kipusin jollaan, joka puksutteli yli Mekongin, ja Laosin immigraatioon. Tayttelin paperit, en saanut ilmaista 15 paivan leimaa, toisin kuin Laosin lahetystossa oli minulle kerran valehdeltu (perkeleet!), joten jouduin pulittamaan sen 35 taalaa kuukauden viisumista.
Bussi Luang Prabangiin oli juuri lahdossa, mutta paatin jaada kylaan yoksi. Olinhan jo istunut paivan busseissa, joten 13 tunnin bussimatka heti peraan ei houkutellut. Etsiydyin siis hotelliin, ja pahimmat reissuhiet pestyani liimauduin piskuisen ravintolan poytaan syomaan ja juomaan.
Seuraavana paivana minulla oli aikaa tapettavakseni aina viiteen saakka, mutta hiostavan kelin takia tyydyin litkimaan hedelmapirteloita ja tuijottelemaan matalaa Mekongia. Ajatus kahden paivan venematkasta oli kavaissyt mielen paalla, mutta paatin jattaa homman valiin sen kalliuden ja keston takia.
Bussimatka sujui ilman kummempia kaanteita, mita nyt vieressani istui turha sosiaaliseksi aitynyt Aussiflikka, joka hairitsi lukemistani jutusteluillaan. En vain ollut oikein juttutuulella. Bussi pyoraytti Luang Prabangin asemalle seitseman aikaan aamusta, ja paatin ostaa suoraan biletin seuraavaan bussiin Vientianeen. Edessa siis mukavat 8-9 tuntia lisaa istuskelua. Pientahan tama, ajattelin. Tempaisin nopeat nuudelit aamupalakseni kahvin kera, ja kipusn bussiin. Tallakertaa matkaa hairtsi se fakta etta sain kirjani loppuun, ja seuraava opus makasi jossakin rinkan syovereissa.
Vientianessa kipusin songthaewiin kohti keskustaa, ja bussiaseman polyt karistettuani laksin etsimaan majoitusta. Kaikki tuntui olevan taynna tai sitten helvetin kallista. Mika tassa kaupungissa oli vikana kun edullisen majoituksen loytaminen tuntui olevan mahdotonta mihin vuoden aikaan tahansa? Parin tunnin samoilun jalkeen loysin dormipunkan paskaisilla lakanoilla kaypaan hintaan. Tata oli ollutkin ajoittain jo ikava.
Homma meni juopotteluksi, dormin sosiaalisen ilmapiirin ansiosta, ja aloimme tyhjentamaan LaoLao pulloja kahden sakemannin ja yhden hollantilaisen mimmin kanssa. Onneksi Vientianessa kaikki menee kuitenkin aikaisin kiinni, joten olo olisi voinut olla aamulla huonompikin. Paasin siis hyvissa ajoin suuntaamaan Thaimaan lahetystoon. Nakkasin viisumianomuksen sisaan, mutta yllatyksekseni se ei ollutkaan ilmainen, niinkuin tekstiviestiuutiset olivat minulle kertoneet! Mita ihmetta! Jouduin siis pulittamaan 1000 bahtia, ja koko viisumireissun idea alkoi tuntumaan jarjettomalta, silla enhan ollut varma tulisinko pysyttelemaan Thaimaassa enaa kovinkaan pitkaan..
Maksoin pitkin hampain, ja palasin kylille ostamaan lippua pois Vientianesta. Viisuminhan saa yleensa seuraavana paivana, mutta tallakertaa sattui olemaan joku pyha, ja lahetysto olisi kiinni seuraavan paivan. Enka halunnut jaada kuolettavan tylsaan kapitaaliin odottamaan, joten pikaisen pohdinnan jalkeen ostin bussilipun Vang Viengiin. Aloin katua paatostani melkein heti saavuttuani. Ei tama Kaasian juhlamekka ole edelleenkaan se meikalaisen paikka. "Vakijoukossa, mua kalvaa yksinaisyys..." Lauloi Vartiaisen jenni korvalapuissani. Niimpa Jenni, niimpa.
Heittaydyin silti viskiamparien ja yleisen halinan maailmaan, ei tasta muutenkaan selviaisi, ja oli siella ihan kivaakin. Tubeilullekin annoin uuden mahdollisuuden, mutta homma oli yhta hanurista kuin viimekerrallakin. Vasta ohitettuani kaikki meluisat baarit aloin paasta rentoutumaan, lipuessani Nam Songin jokea alas, kuunnellen lintujen laulua ja ihmetellen kalkkikivikallioita. Miksi tama homma on pitanyt pilata meluisilla baareilla?
Juhlinta jatti jalkeensa krapulan, morkkiksen ja orastavan ripulin, ja perjantai-aamuna hyppasin puolitokkurassa bussiin takaisin Stadiin. Kavin nappaamassa passini lahetystosta, ja menin tinkaamaan lippua suoraan minibussiin Chiang Maihin. En ollut kikkailutuulella, halusin takaisin pian. Minibussi oli kuitenkin taynna, ja vaikka olisin ehtinyt viela Udon Thanin bussiin, paatin jaada yhdeksi yoksi kasvavan vatsakivun johdosta. Ilta menikin sitten vessassa ravatessa, eli ihan hyva paatos.
Nyt siis odotellaan bussia Chiang Maihin lahtevaksi, olo on parempi, mutta mielellani silti ostaisin paketin Imodiumeja matkaevaaksi. En vain ole onnistunut loytamaan Vientianesta viela yhtakaan apteekkia... Jokatapauksessa, bussi kuljettaa pian takaisin Pohjois-Thaimaaseen, asioiden kehittymisesta lisaa sitten sielta.
JK: Maaorava Thor menehtyi poissaoloni aikana. Syyta ei tiedeta, pikkujyrsija oli loytynyt aamulla omasta hakistaan karanneena, pyykkikorista puolikuolleena. Thor menehtyi matkalla elainlaakariin. Han sai kuitenkin asianmukaiset viikinkihautajaiset. Nauti Valhallasta pikkukaveri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti