Pienet jumalat

Location: Ban Lung, Rattanakiri, Cambodia

Nature Lodgella, ja Mondulkirissa, olisi viettanyt viela vaikka useammankin paivan. Viihtyisa ja hiljainen paikka oli oiva patterien latailuun, mutta hinku tien paalle oli myos kova. Moottoripyorien nokat kaantyivat siis kohti Rattanakiria.

Kambodzan armeijan kunnostama tie Mondulkirista pohjoiseen oli hyvakuntoinen ja vahaliikenteinen hiekkatie, joka kiemurteli pitkin makista maisemaa. Siella taalla riehuivat pensaspalot, ja sillointalloin yllattaen mutkan takaa eteen ilmestyva kaatunut puu pakotti jarruttamaan. Ajo sujui letkeasti, ja olimme pian Koh Nekin kylassa, puolivalietapissamme. Ostimme kaupasta kolat, ja istuimme katselemaan kun mies kolmikko lastasi isoja sakkeja jaata kahden skootterin kyytiin. Poltin muutaman tupakan ja valmistauduin henkisesti pian huononevaan tiehen. Jos tiesta nyt voi edes puhua.

Kylan jaatya taakse muuttui tie melkein heti pieneksi, kiemurtelevaksi ja haarautuvaksi karrypoluksi. Lahdimme heti ensimmaisessa haarautumassa vikasuuntaan, mutta koska kaikki tiet vievat Roomaan, loysimme pian takaisin oikealle uralle. Toinen jaita ostaneista skootterikuskeista oli pulassa lastin levittya hiekalle, joten pysahdyimme auttamaan ja samlla varmistamaan etta olihan tama polku varmasti oikea tie Rattanakiriin. Ohitimme pienen kylan, jossa oli kaynnissa haajuhlat. Jaita kuskattiin siis drinkkeja viilentamaan. Polku nousi pienelle penkereelle, tipahtaen valissa alas pienissa lammikoissa vilvoittelevien puhvelien vierelle.

Kylan laitamilla Arin pyora hyytyi. Ei inahdustakaan, sahkot olivat kadoksissa. Leathermanit esiin ja pyoraa purkamaan siis. Olimme jo repimassa penkkia irti nahdaksemme oliko akku lauennut, kun tarkkasilmainen Ari huomasi startin solenoidiin tulevan piuhan katkenneen. Arin kuoriessa johtoa katselin kahden kukon tappelua tienposkessa.

Ari fiksaa...

Pyora hyrahti henkiin ja jatkoimme matkaa. Kiemurtelin pienta polkua niin nopeasti kuin uskalsin, ja pian olikin vahinko valmis. Eturengas haukkasi pehmeaan hiekkaan, ja syoksyin naamalleni santaan. Pikku ruhje kyynarpaahan, peili poikki, ja vaantynyt vaihteenvaihtaja,ei sen vakavampaa, toistaiseksi. Pian tunsin pyoran hanaavan oudosti, ja Ari ajoi vierelle ositellen takarengastani. En tieda miksi, mutta nayttaa silta etta olemme suututtaneet jonkun pienen kumijumalan. Pysaytin pyoran varjoon ja aloimme kiroilla hankalammin irrotettavan takakumin kanssa. Vierelle pysahtyi skootterikuski, joka oli kuskaamassa turistia niin ikaan Rattanakiriin. Kuski intoutui auttamaan, ja kolmissa miehin vaansimme kumia irti. Kumi oli revennyt venttiilin juuresta. Vittumainen korjattava siis. Venttiilille uusi reika, liimaa ja paikkoja, ja vanhat reiat umpeen. Korjaus tuntui koepumppaamisen jalkeen toimivan, mutta kun kumi oli ahelletty takaisin paikalleen huomasin hyvin pian ilman tulevan ulos. Ei siis auttanut kuin nilkuttaa tyhjalla. Paahatavassa kuumuudessa ei tehnyt mieli uhrata toista tuntia ulkokumin irroittamiseksi uudelleen, ja luultavasti repeamaa ei silti saisi korjattua pienilla paikoillamme.

Pian oli myos Arin vuoro avata kaatumistili. Sama homma, pehmea hiekka yllatti, ja mies oli naamallaan sannassa. Vahinkoraportti oli tallakertaa katkennut etujarrun kahva. Hiekkapolulla tyhjalla kumilla ajelu otti voimille. Pysahtelimme tauoille usein, ja saavuimme Tonle Srepok joelle auringon jo painuessa horisonttiin. Takana oli nyt reilu 160 kilometria ajoa, josta viitisentoista tyhjalla renkaalla. Lastasimme pyorat kahdesta veneesta rakennetulle lautalle ja ylitimme joen auringon laskussa. Vastarannalla kayskenteli muutama ulkomaalainen, joita luulimme ensin turisteiksi, mutta pick upit ja miinaharavaa kantava khmeeri paljastivat porukan jonkinlaiseksi miinanraivauspoppooksi. Laheinen Lumphatin kylahan pommitettiin jenkkien toimesta 70-luvulla takaisin kivikaudelle, ja lahialue kuhisee edelleen sirotemiinoista. Lumphatista ei loytynyt kumikorjaajaa, joten otimme hieman lisaa polttoainetta ja paatimme jatkaa viimeiset nelisenkymmenta kilometria Ban Lungin pikkukaupunkiin apua hakemaan. Aurinko laski, ja tien vierella riehuvat pensaspalot valaisivat matkaa aavemaisella kajollaan. Ban Lungissa selvisi etta kumin vaihto jaisi huomiselle. Korjaamot olivat jo kiinni. Ari kavi etsimassa majatalon, ja ajoin kovia kokeneen pyorani huoneemme eteen. Olin polyinen ja vasynyt. Lihaksia kolotti. Olihan paiva. Vasynyt mutta onnellinen. Olihan takana kuitenkin yksi Kambodzan haastavimmista tieosuuksista. Istuimme huoneemme edessa juomassa useammankin oluen, ennen kuin kumpainenkaan kykeni kompimaan edes suihkuun. Illalistimme mukavan halvassa ravintolassa, ja joimme muutaman oluen lisaa.

Aamu alkoi siis pajalla. Takarenkaani sai uuden sisuskumin ja vannenauhan, mutta naita asennettaessa selvisi etta takavanteeni oli taysin hapettunut. Lahin uusi olisi Phnom Penhissa tai Siem Reapissa. Lisaksi olin jo eilen huomannut etta vanteen ulkoreunaa koristi pieni halkeama. Kiroilutti ja pelotti. Jos takarengas rajahtaa taysin atomeiksi, niin jo kahdeksankympin vauhdista asfalttia lanaillen kuluu ukosta ainakin puolet pois. Ei houkutteleva ajatus. Mutta onneksihan olemme pysymassa hiekkateilla, ja onhan se rengas tahankin asti kestanyt, joten jos se tasta. Luotetaan etta renkaiden pienet jumalat ovat leppyneet, ja koitetaan ajella myos hieman rauhallisemmin. Myos Ari jai ilman uutta jarrukahvaa.

Pajalta paastyamme ja aamupalat syotyamme lahdimme tutustumaan lahialueen nahtavyyksiin. Otimme suunnaksi Yeak Laomin kraaterijarven, khmeerien keskuudessa suositun uima- ja piknikpaikan. Jarvella oli onneksi hiljaista. Tusina lapsia hyppeli veteen laiturilta, ja vain muutama perhe oli loytanyt aikaa tulla istuskelemaan puiden varjoon evaita nauttien. Pulahdin vulkaaniseen veteen heti.Viidenkymmenen metrin syvyisen jarven viileys virkisti kuumassa paivassa kummasti. Hyvasti kiire.

Nyt olemme muuttaneet Tree Top majataloon, joka Nature Lodgen kaltaisena ratkaisuna tarjoaa viihtyisan ympariston lepailyyn. Aivan, pari paivaa on nyt otettu ihan rennosti ja keratty voimia uudelle pyoraexpeditionille. Ajatus olisi ajella Tonle San joen rantamille lapi vupriston heimokylien, ja mahdollisesti viela harrastaa hieman veneilya joko pyorien kera tai ilman. Miten kay ja minne matka taas katkeaa, siita lisaa ensi kerralla!