Kun kaljat oli juotu Jani suuntasi kohti pohjoista, ja mina ja Ari lahdimme markkinoille potkimaan renkaita. Ajoneuvojahti alkoi paikallisiin moottoripyoraliikkeisiin tutustuen, mutta koska alan erikoisliikkeet kauppasivat vain kalliita ja vahan ajettuja dirtbikeja, paatimme vaihtaa lahestymistapaa.Katselimme tienposkessa ohi porraavia Honda Chaly mopoja, ja mietimme kuinka hienoa olisikaan kiertaa maata halvalla mopolla, jonka voisi kierrattaa esimerkiksi juhannuskokkona kunhan 50 kuutiosentin moottori paastaa viimeisen pihauksensa jossakin Kaakkois-Aasian kolkassa. Palkkasimme motokuskin kierrattamaan meita markkinoilla, mutta yllatys oli suuri kun mopoista pyydettiin minimissaan 400 dollaria.
Kahden paivan tuloksettoman etsiskelyn jalkeen istuimme jututtamassa majatalomme edessa paivystavia motokuskeja, joista yksi kertoi tietavansa paikan josta irtoaisi skoottereita 150 dollarin nimelliseen hintaan. Halpa skootteri kavisi moponkorvikkeesta sekin, ja kun kuski heitti ilmoille myyvansa meille vaikka tuk-tukinsa viidellasadalla, alkoi kulkupelivaihtoehtoja olla. Silti mielenpaalla kolkutti ajatus siita, etta moottoripyoraan vahan enemman sijoittamalla ajonautinto kestaisi kauemmin, ja useammassa maassa...
Seuraavana aamuna myyntipuheita pitanytta kuskia ei kuitenkaan nakynyt kotikulmilla, joten nappasimme toisen mopon ja suuntasimme eilispaivan markkinoille. Paatimme kuitenkin tallakertaa haataa mukana ”apuna” hiillostavan mopokuskin kotiinsa, ja sanoimme kiertavamme markkinoita keskenamme, ilman ”opasta”.
Tulosta alkoi syntya, sopuhintaisia skoottereita alkoi loytya, mutta kun tormasimme poliisikilvissa olevaan 250 kuutioiseen Honda Degreehen, jonka pyyntihinta oli 600 dollaria, paatimme kuitenkin pysya moottoripyoralinjalla ja etsia toisen sopuhintaisen yksilon. Olin valmis maksamaan jopa hieman enemman, silla ajatuksena oli vieda pyora niin pitkalle kuin vain rahkeet riittavat. Kun toinen Honda, pyyntihinnaltaan 1100 taalaa, loytyi paatimme aloittaa tinkimisen.
Ari sai tiputettua poliisipyoran hinnan 500 dollariin, uusilla, hieman vahemman huomiota herattavilla kilvilla. Minun tarjokkini putosi tiukan tinginnan jalkeen 720 taalaan. Sitten kirjoiteltiin papereita, ja raha ja avaimet vaihtoivat omistajaa.
Tassa he siis ovat, uudet menopelimme.
Vasemmalta: Minun, ArinPienta perushuoltoa on tehnty, paisuntasailiota rakennettu, kayttotarpeita ja varaosia osteltu, ja vaarennettyjen rekisteriotteiden (aitojahan ei taalla oikein omalle nimelleen saa, ja ilman voi matka tyssata Thaimaan rajalle...) hommaamista mietitty, ja kunhan Arin passi palautuu Thaimaan lahetystosta, alkaa matka. Minne, sen aika nayttaa, mutta tasta eteenpain, toistaiseksi: Moottoripyorapaivakirja
JK: Kannattaa myos lueskella Arin blogia, kahdella ihmisella kun on aina erilainen nakokulma asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti