Are you experienced?

Location: Herat, Afghanistan

Luultavasti jokaisella Afganistaniin matkaavalla yksi motiiveista on ”sotaturismi”. Valokuvat kaupungin lapi vyoryvista tankeista, jenkkisotilaista ja Hiluxin katolle kiinnitettya konekivaaria heiluttelevista rattipaista. Tai ainakin minun kohdallani oli nain. Homma oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Todellisuudessa sotilaiden maara, ainakin Heratissa, on kohtalaisen vahainen. Toki kaupungin lapi vyoryvat panssarivaunut ja ISAF saattueet jenkkisotilaineen tuli nahtya pariinkin kertaan, mutta ehka ymmarrettavastakin syysta nama saattueet ajavat kaupungin lapi talla pohjassa, ja minun reaktioaika yhdistettyna kamerani kaynnistykseen tarvittavaan aikaan johti siihen etta sain vain kuvia epatarkoista peravaloista.

ANP, Afghanistan National Police

En onnistunut loytamaan vaihtoehtoista kyytia Jamin minaretille, enka ollut ilmeisesti tarpeeksi rohkea tai tyhma ottaakseni paikallisbussia Obeyhin, ja yrittamaan siita sitten eteenpain milla kyydilla hyvansa. Vietin siis viikonlopun kuvaten peravaloja ja istuskellen teetuvissa, mika ei sekaan huono vaihtoehto ollut. Vaikka yleensa samassa kaupungissa vietettava viikko on alkanut sylettamaan hyvinkin nopeasti, oli Afganistanissa olossa kuitenkin se oma jannityksensa joka piti mielenkiintoa ylla.

Samilsan, kulttuuriprjoketifirman kuljettaja jonka tapasin alkuviikosta kolkutti eilen illalla oveeni, kysellen olinko viela lahdossa Chaghcherangiin. Sanotaan, etta harmittaa hieman. Kun Samilsan lupasi ottaa minut mukaansa, ajattelin lupauksen olevan lahinna kohteliaisuus, enka ottanut hanta kovinkaan tosissaan. Jamin minaretti ja matka lapi paimentolaisten ja kapinallisten maan jaa siis talla kertaa kokematta, jo hankitun Turkmenistanin viisumin takia.

Aika tehda siis lupaus. Iranissa tuli maristua seikkailujen puutteesta, ja nyt sellainen kolkutti ovelle, mutta tuli eparoitya. Eli siis seuraavalla kerralla kun mahdollisuus koputtelee olkapaalle, tartu siihen!

Matka Silkkitiella jatkuu. Huomenna suuntaan rajalle, ja yritan ehtia lapi suuren maan 6 paivan transit viisumilla. Reitti kulkekoon rajalta Ashgabadin paakaupunkiin, jossa ihmetellaan Keski-Aasian Pohjois-Korean ja sen edesmenneen diktaattorin persoonallisuuskulttia, ja suunnataan sitten lapi Karakumin aavikon, josta pitaisi loytya muutama mielenkiintoinen seisahduspaikka, kohti Uzbekistanin rajaa! Pysykaa kanavalla.