Location: Lake side, Pokhara, Nepal
Saavuin Pokharaan ja suuntasin kohti Fewa jarven rantaa etsimaan majoitusta. Kaupunki oli hammentava, jarvenrannan paakatua kansoitti repputuristien ja North face -trekkikansan paljous, ja jarven pohjoisosia kansoitti lauma takkutukkia didgeridoon aarella Nepalin luonnontuotteita nauttien. Asetuin taktiseen valimaastoon joka takasi helpon paasyn halvempiin ja syrjaisempiin ravintoloihin, mutta josta ei olisi mahdoton matka kavella takaisin bussiasemalle bostailemaan kyytia lahemmas vuoristoa.
Hearts and tears -moottoripyorakerholla Enfieldeja ihaillessani paatin itsekin vuokrata pratkan ja suunnata maastontiedusteluun tulevaa Jetijahtia varten. Enfieldiin ei ollut kartellin takia varaa, ja tyytyminen olikin 180 cc:n japsicustomiin, joka kuulosti enemman ompelukoneelta kuin moottoripyoralta, mutta ajoi asiansa tiedustelukulkupelina mainiosti. Paivan vuorilla paristelyn paatteeksi olin saanut ensimmaiset nakymat Himalajan vuoristosta ja perus vaellusreittien alkupisteet oli paikannettu niin kartalta kuin maastosta. Vaki ravintolani oli vallannut Venalainen yskanlaaketta lipitteleva kurkkulaulantaporukka, ja jouduin etsimaan itselleni uuden rauhallisen paikan jetijahdin suunnitteluun. Ei millaan pahalla pojat, mutta alkaa hylatko paivatyotanne, ne kurkkuaanet nyt kun vaan kuulostaa paremmalta kun ne tulevat tiibetilaisen munkin suusta luostarin hamarassa valossa ja suitsukkeen savussa...
Ja asiaan: Suunnitelma on siis huomenissa suunnata kiertamaan Annapurna circuitia. Shagarmatha, mt. Everest jaa talla kertaa valiin koska en itsepaisyyksissani halua lentaa, ja Luklaan paasee vain lentaen. Toinen vaihtoehto olisi vaeltaa koko matka Jirista Everestille ja takaisin, mutta tama vie 2-3 viikkoa suuntaansa, joten nyt taytyy rehellisesti sanoa etten viitsi ja jaksa kavella niin kauvaa. Eli vaikken maailman korkeimmalle vuorelle nyt paasekkaan, loytyy Annapurnaltakin aarimmaisyyksia; Tilicho Tal, maailman korkeimmaksi kehuttu jarvi nokottaa Annapurnan 1 huipun pohjoispuolella 4920 metrin korkeudessa. Tanne olisi siis tarkoitus suunnata kalastelemaan, ja etsimaan niita muita aarimmaisyyksia kuten sita Lumimiesta.
Ja miten expeditioniin on nyt valmistauduttu? Vanhana "lontsarit jalkaan ja kairaan" -koulukunnan lapinkavijana olen vakaasti sita mielta etta reitin suunnitteluun tarvitaan 5-7 kylmaa olutta, kartta, ja muutama olut lisaa. Reitti syntykoon sitten matkalla. Mutta vaikken uskokkaan vaelluksen olevan valineurheilua, kuten suurinosa taalla uuden karheissa North facen takeissaan, Meindlin Gore tex vaelluskengissaan ja Excelin hiilikuituista teleskooppivaellussauvaa heiluttavista nayttaa tekevan, pitaa muutama perustarve kuitenkin ottaa mukaan: Liian suuren mittakaavan omaava kartta - check, kompassi - check, leatherman - check, Suomen puolustusvoimien sponsoroima ensiside - check, Tiibetista ostetut Sherpa gogglesit lumisokeuden valttamiseksi - check (ja kylla, minulla on joku fetissi goggleseihin...), Jokamiehen oikeuksiin tottuneelle typeralta tuntuva vaelluslupa - check, Siima ja koukku maailman korkeimpaan kalastukseen - check.
Eli siis bussi vie huomenissa jonnekin pain Annapurnaa, ja Suuri Jetijahti voi alkaa. Aikaa olisi tarkoitus kayttaa kaksi-kolme viikkoa, eli jos ei kuukauden sisaan kuulu, ehti Lumimies loytaa minut ensin, tai vaihtoehtoisesti se myyttinen Shangrilan laakso loytyi ja jain sinne. Jokatapauksessa, pako takaisin vuorille on huomenna totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti