Location: Internet cafe, Vientiane, Lao P.D.R.
Viidakkoseikkailun jalkeen jatkoimme taas harkakolmikossa, kohti etelaa. Hyppasimme bussiin kohti Luang Prabangin kaupunkia, joka kuuluu Unescon maailmanperintokohteisiin lukuisine temppeleinensa ja nahtavyyksinensa. Loysimme itsemme kauniista Laoslaisesta pikkukaupungista hamartyvassa illassa, ja koska oli 2.6, Laon kansallispaiva, paatimme lahta Nicon kanssa tutkimaan loytyisiko ymparistosta jotain juhlittavaa. Etsiydyimme kaupungin laidalle pienehkolle temppelialueelle, jonne meidan seireeninlaulun lailla houkutteli kansanmusiikin kirjo ja temppelin takaa kuuluva erikoinen mantralaulanta. Temppelin pihalla lukuisat kauppiaat myivat katuruokaa, oli peleja ja laikkeja, musiikki raikasi, ja yllatykseksemme olimme miltei ainoat ulkomaalaiset juhlissa. Ostimme oluet, ja katselimme, miten rastapainen hippi istui iloisessa transsissa muiden mantraajien keskella mikrofonin kiertaessa kadesta toiseen ja kummallisen lauluntapaisen kaikuessa ilmoilla. Hetken temppelipihan puuhia ihmeteltyamme siirryimme takaisin etupihalle, jossa kansanmusiikkiyhtye soitteli laulujaan, ja ilhmiset tanssivat ja joivat, liityimme mukaan. Pelasimme peleja, heitimme tikkaa, ja vietimme loistavaa aikaa paikallisten kanssa, kunnes puolenyon aikaan baarien tyhjetessa alkoi lansimaalaisten virta kayda kohti temppelia. Viihdyimme juhlissa viela tovin, ja suuntasimme yopuulle.
Aika Luang Prabangissa meni leppoisasti temppeleita kierrellen, ja lahialueen nahtavyyksia, vesiputouksia, tutkiskellessa. Rentoa ja helppoa eloa, josta ei paljon kirjoitettavaa nyt irtoa.
Luang Prabangista tarkoitukseni oli ottaa jokibotski alle kohti paakaupunkia Vientianea, josta jatkaisin etelaan, mutta Nico ja Michael saivat paani kaannettya ja nousin heidan kanssaan bussiin kohti Vang Viengia...
Vang Vieng. Entinen leppoisa pikkukyla kauniiden karst kalliomuodostelmien valissa, joen varressa. Nykyisin Silkka brittituristien juhlapaikka, jossa aamulla hypataan jokeen riistohintaan vuokratun sisarenkaan kanssa, ostetaan yksi olut, ajaudutaan ensimmaiseen rantabaariin, juodaan lisaa, ollaa neljannen baarin jalkeen niin humalassa ja huumeissa ettei joko kykene tai yksinkertaisesti ehdi jatkaa rauhallista lilluntaa kohti kylaa, ja otetaan Tuk Tuk alle.. Sitten seuravaana paivana maataan tienvarsikuppiloissa kankkusessa vahtaamassa aivottomana zombina Frendeja, "happy" pirteloita litkien. Kuulostaako hyvalta? No ei se niin kamala paikka ollut, ihan kivaahan se tubeilu oli, mutta jos etsit jotain muuta kuin bileita ja huumeita, loytyy Laosista ihan oikeasti parempiakin paikkoja.. Vang Viengista otinkin siis suunnan hyvinkin pikaisesti kohti kapitaalia, josta olisi nyt tarkoitus viisumin pidennyksen jalkeen jatkaa syvaan etelaan seikkailemaan! Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti