Viisumit

Location: Vilnius, Lithuania

Maanantaina marssimme Valkovenajan lahetystoon saatamaan viisumeita junamatkaa varten. Lahetysto naytti hiljaiselta, eika vartijan kopissa nayttanyt olevan ketaan. Emme oikein tienneet kumpaa ovipuhelinta painaa, joten painelimme sisaan avonaisesta portista. Varma tapa saada vartijan huomio ja kysya neuvoa. Vartijan juostua hadissaan ajamaan meita pois piha-alueelta saimme ohjeet kayttaa sita hemmetin ovipuhelinta.. Niimpa painoin nappia ja esitin asiani. Haluamme viisumit. Karttyisan kuuloinen kaveri kaski meidan painua konsulaattiin osoitteessa Muitines street 41.

Karttahan ei luonnollisesti ollut mukana koska tunsin jo kaupungin kuin omat taskuni. Siispa lahimpaan turisti infoon kyselemaan mista se Valkovenajan konsulaatti loytyy.
Talsimme sateessa konsulaattiin paikannettuamme paikan kartalta ja yhdyimme jonoon muiden viisumia karkkyvien liettualaisten ja venalaisten kanssa. Noin kolmen vartin jonottelun jalkeen paasimme tiskille ja tayttamaan anomusta. Pompottelu oli aika vahaista ja selvisimme yhdella tiskin vaihdolla ja yhdella ryntayksella ulos ottamaan kopioita Venajan viisumeistamme.

Viisumilla oli hintaa 70 litaa, eli noin 20 euroa. Kasittelyajan piti olla 5 tyopaivaa, mutta anomukset ojennettuamme virkailija lausui ainoat Lontoon murteen sanansa, "olkaa hyva, ja odottakaa". Viiden minuutin kuluttua virkailija palasi passiemme ja viisumeiden kanssa. Helppoa.

Tanaan haimme junaliput maanantai aamulle Minskiin, ja samalle illalle Moskovaan. Suunnitelma on siis tehda 11 tunnin stopover Minskissa ja jatkaa matkaa Aiti Venajan helmoihin.

Vilnius alkaa jo maistua puulta, joten lahden todennakoisesti huomenna takaisin Latviaan, Jelgavaan, tapaamaan Antraa, johon tutustuin asustellessani Tallinnassa. Henry jaa pitamaan majaa tanne Liettuaan.

Moskovaan paastyamme tarkoitus olisi haipya sielta niin nopeasti kuin suinkin mahdollista kohti Irkutskia ja ita-Siperian rauhaa. Katsotaan miten kay, ja mista kirjoittelen seuraavaksi!

Kuvia lisatty