Location: Irkutsk, Russia
Olimme varustautuneet junamatkaan kuuden nuudelipaketin, kahden notkotin, kolmen tonnikalapurkin, leipapussin, banaanitertun, parin appelsiinin, puolen tupakkakartongin ja vodkapullon voimin. Reiluksi kolmeksi vuorokaudeksi on hyva varata hieman purtavaa, vaikka asemilla karkkyvat maatuskat myyvatkin melkein kaikkea oluesta makkaraan. Suuntasimme Yaroslavskin 3. laiturille, ja tormasimme julmettuun laumaan turisteja. Meininki oli muuttunut kolmen vuoden takaisesta, jolloin juna oli puoli tyhja.. Huokaisimme oikeastaan helpotuksesta ettemme olleet saaneet lippuja platskartniin, jossa lauma molyavia britteja "matkustaisi kuin paikalliset". Kupessa joutuisimme kestamaan pahimmassakin tapauksessa vain kahta brittituristia vaunullisen sijasta (Ilman mitaan ennakkoasenteita tai patoutumia britteja kohtaan).
Hyttitoverimme olivat kuitenkin venalaisia. Marina, nuori yksinhuoltaja ja junaliikenteen ohjaaja Irkutskista, seka hanen poikansa Andrei. Aiti ja poika olivat palailemasta Turkin lomalta ja matkalla kotiin. Esittelyjen jalkeen mieli oli kohoinnut. Moskova jai taakse, ja matka uuteen alkoi. 3 vuorokauden kuluttua olisimme Irkutskissa.
Aamulla herasinpussien rapinaan Marinan pyoritellessa aamupalaa. Puin paalleni ja aloin kaivelemaan omia evaitani esille, mutta silloin Marinalta tuli tiukka kielto. Isoaiti oli laittanut Moskovassa kysta kyllin, ja reissumiehet tulisivat nyt nauttimaan venalaisesta vieraanvaraisuudesta. Marina taikoi evaspusseistaan kokonaisen kanan, uuniperunoita, munia, vihanneksia, hedelmia, teeta, kahvia, kekseja.. Emme tulisi ainakaan nalkaan kuolemaan, painvastoin, Irkutskissa junasta pyorisi ulos kaksi lihotettua matkamiesta, silla sama tarjoilu jatkui joka ikisella aterialla. Yritimme luonnollisesti jakaa omia evaitamme, mutta niista kieltaydyttiin kohteliaasti ja tarjottiin lisaa kanaa.
Aktiviteetit junassa ovat aika rajoitetut. Lukemista, torkkuja, matkan suunnittelua, pysakeilta massyn ja kylman bissen metsastysta, ja niin edelleen, unohtamatta tietenkaan vodkan juontia josta venalaiset ovat tunnettuja. Edellista aktiviteettia tuli kuitenkin harrastettua yllattavan vahan, silla ravintolavaunun hintataso ja asiakaskunta eivat houkutelleet, ja hyttiseura koostui aidista ja pojasta, ei kahdesta venalaismiehesta, joiden ainoa tapa kommunikoida ulkomaalaisen kanssa on kaataa uusi lasi vodkaa.. Paivat kuluivat siis laiskan verkkaisesti, maisemien vaihdellessa mantymetsista pieniin kaupunkeihin, koivikoista soihin, asemalaitureista vaaroihin ja tuntureihin. Sain viimein luettua Hunter Stockton Thompsonin Helvetin enkelit, jota olin raahannut mukanani Helsingista saakka. Matkustamisen ja liikkumisen tunne oli loistava, ja valilla matka tuntui jopa itse maaranpaata tarkeammalta.
Tietoisku:
Paivien kykkiminen hikisessa junassa ei ole parasta mita henkilohygienialle voi tapahtua, ja joskus jopa reissumiehen deodorantti pettaa, ja odoorit alkavat kanssamatkustajien lisaksi hairita jopa itsea. Tahan on kuitenkin olemassa erinomainen vastalaake. Junassa kylpeminen tapahtuu seuraavasti:
Valineet:
Saippua, pesusieni, pyyhe, junan vessa
Toiminta:
Junan vessassa riisu kalsarit, ja ripusta ne roikkumaan vessan ovessa olevaan koukkuun. Kastele sieni. Puristele sienesta vetta yllesi kunnes olet kauttaaltaan kostea. Saippuoi sieni, ja hiero saippua sienella ihollesi. Korosta erityisesti eniten tuoksuja tuottavia alueita. Kastele sieni jalleen, ja puristele vetta yllesi. Toista kunnes kaikki saippua ja sissijuustot ovat poistuneet kehosta. Alaka hermostu vedella lotraamisesta WC:ssa. Lattiassa on reika josta kylpyvetesi poistuu katevasti kiskoille. Kuivaa itsesi pyyhkeella ja pue kalsarit (hurjimmat voivat jopa vaihtaa puhtaat alushousut ja pyykata likaiset lavuaarissa). Poistu WC:sta ruusuntuoksuisena.
Saavuimme Irkutskiin Sunnuntaiaamuna, noin kymmenelta paikallista aikaa. Kirjauduimme Summer Hostelliin ja pyysimme respan tyttoa hoitamaan viisumiemme rekisteroinnin, joka hintavuuden ja lyhyen oleskelun vuoksi jai Moskovassa tekematta. Tytto pyysi jattamaan passimme ja maahantulokorttimme, ja saisimme rekisterointileiman seuraavana aamuna. Vain yksi pieni ongelma: Meilla ei ollut maahantulokortteja. Koska tulimme Venajalle Valkovenajan kautta, ei rajalla ollut minkaanlaista rajatarkastusta eika nain ollen myoskaan viisuminleimausta saati maahantulokortin tayttoa. Tytto soitteli pomolleen, jonka suosiollisella avustuksella lahdemme huomenna selvittelemaan asiaa viisumibyrokraatin luokse. Muussa tapauksessa maasta poitueassa meita odottaisi 3000 ruplan sakko epataydellisista dokumenteista...
Irkutskissa vietamme siis kunnes paperisotkumme ovat kunnossa, ja miehet. Henryn jalka on vaivannut jo muutaman viikon joten lekurireissu ennen baikalin erajormailuja olisi paikallaan. Mina puolestani onnistuin nappaamaan junan ilmastoinnin ansiosta flunssan, jota parantelen nyt vihrean teen voimin. Kuvia en valitettavasti tule lisailemaan ainakaan tasta hostellista, silla rahanahneet reseptionistit veloittavat huvista 1r/min... Ensi kertaan!
24.8.2008
19.8.2008
Boys are back in Town
Location: Lenin hostel, Moscow, Russia
Hyvin levatyn viikonlopun jalkeen lahdimme jatkamaan matkaamme, pois Euroopasta. Hyppasimme aamujunaan Vilnasta Minskiin, jossa viettaisimme puolen vuorokauden stopoverin. Minsk oli yllatys. Kaupunki pommitettiin 85% toisen maailmansodan aikana, ja jalleenrakennettiin seta Stalinin johdolla, ja ehka juuri tasta syysta odotin enemman neuvostobunkkerimaisia talokokonaisuuksia. Neuvostohenki toki loisti pitkin kaupunkia, mutta kaupunki oli kaikkea muuta kuin samanlaisia betonibunkkereita ja harmaata laastia. Mahtipontisia rakennuksia, ystavallisia ihmisia ja suureksi kaupungiksi todella siisti
Vietimme paivan kierrellen ympariinsa, ja elaen herroiksi asemalla valkovenajan rupliksi vaihtamillamme litan jamilla, noin seitsemalla eurolla.. Illansuussa hyppasimme junaan kohti Moskovaa. Yo meni platskartnissa maaten, pienta vodkaa nauttien ja reissufiilista nostattaen. Matka jatkui, ja viimeistaan nyt pois Euroopasta.
Moskova. Saatamisen kaupunki.
Saavuimme Moskovaan noin kuuden aikoihin, ja hyppasimme metroon kohti Yaroslavskajan asemaa saatamaan junalippuja kohti Irkutskia, niin nopeasti kuin mahdollista. Ensimmaiset ongelmat alkoivat kun yritin saada rahaa paikallisista Ottomaateista. Henryn kortti kelpasi, minun korttini ei.. Kun seina viimein antoi rahaa suuntasimme ostamaan biljetteja. Asema oli vanhastaan tuttu, olimme Moskovassa 2005, joten tiesimme minne menna hakemaan lippujamme. Ensikertalaiselle kokemus voi olla melkoinen, silla kassoja on kymmenia, joista osa myy lippuja vain tietylle etapille, osa parillisille paiville, osa parittomille ja osa ulkomaille, jne..
Sujuvan venajantaitoni ja hienosti lapulle kirjottamani pyyntoni ansiosta lipputarpeemme meni kassaneidille perille kerralla. Seuraava ongelma. Olimme kaukaa viisaina yrittaneet varata lippuja netin kautta, silla kesa on sesonkia paikallisten matkustelussa. Mutta Venajan VR:n sivuilta lipun ostaminen osoittautui mahdottomaksi, jopa tulkin kanssa. Tasta syysta olimme joutuneet tulemaan tuuriimme luottaen. Virhe numero 1. Platskartnissa ("3" luokka) olisi tilaa vasta elokuun 30. Emme halunneet viettaa puolta viisumin kestostamme, saati sitten budjetistamme, istuen Moskovan metropolissa joten jouduimme ottamaan liput Kupeen ("2" luokka) huomiselle.
Kohtuu kivuttoman saadon jalkeen lahdimme saalistamaan hostellia. Suuntasimme Lenin hostelliin sen edullisuuden, ja hyvan sijainnin vuoksi. Seuraava ongelma. Reseptionisti lupasi meille punkat, mutta kaski palata yhdelta, checkin aikaan. Palasimme pienimuotoisen lounaan jalkeen ja reseptionisti pyysi odottamaan viela hetken. Kello on nyt kuusi. Meille on punkat, mutta reseptionisti ei tieda missa..
Mutta, huomenna kiskot kuljettavat kohti ita-Siperiaa, kohti Irkutskia, ja kohti Baikal jarven makeita vesia. Seuraavaksi kuulette junamatkasta ja Baikalille asettumisesta luultavammin Olkhon islandin jurtasta wifin valityksella... Tai todennakoisemmin Irkutskista, josta tietotekniikkaa viela loytyy.
Hyvin levatyn viikonlopun jalkeen lahdimme jatkamaan matkaamme, pois Euroopasta. Hyppasimme aamujunaan Vilnasta Minskiin, jossa viettaisimme puolen vuorokauden stopoverin. Minsk oli yllatys. Kaupunki pommitettiin 85% toisen maailmansodan aikana, ja jalleenrakennettiin seta Stalinin johdolla, ja ehka juuri tasta syysta odotin enemman neuvostobunkkerimaisia talokokonaisuuksia. Neuvostohenki toki loisti pitkin kaupunkia, mutta kaupunki oli kaikkea muuta kuin samanlaisia betonibunkkereita ja harmaata laastia. Mahtipontisia rakennuksia, ystavallisia ihmisia ja suureksi kaupungiksi todella siisti
Vietimme paivan kierrellen ympariinsa, ja elaen herroiksi asemalla valkovenajan rupliksi vaihtamillamme litan jamilla, noin seitsemalla eurolla.. Illansuussa hyppasimme junaan kohti Moskovaa. Yo meni platskartnissa maaten, pienta vodkaa nauttien ja reissufiilista nostattaen. Matka jatkui, ja viimeistaan nyt pois Euroopasta.
Moskova. Saatamisen kaupunki.
Saavuimme Moskovaan noin kuuden aikoihin, ja hyppasimme metroon kohti Yaroslavskajan asemaa saatamaan junalippuja kohti Irkutskia, niin nopeasti kuin mahdollista. Ensimmaiset ongelmat alkoivat kun yritin saada rahaa paikallisista Ottomaateista. Henryn kortti kelpasi, minun korttini ei.. Kun seina viimein antoi rahaa suuntasimme ostamaan biljetteja. Asema oli vanhastaan tuttu, olimme Moskovassa 2005, joten tiesimme minne menna hakemaan lippujamme. Ensikertalaiselle kokemus voi olla melkoinen, silla kassoja on kymmenia, joista osa myy lippuja vain tietylle etapille, osa parillisille paiville, osa parittomille ja osa ulkomaille, jne..
Sujuvan venajantaitoni ja hienosti lapulle kirjottamani pyyntoni ansiosta lipputarpeemme meni kassaneidille perille kerralla. Seuraava ongelma. Olimme kaukaa viisaina yrittaneet varata lippuja netin kautta, silla kesa on sesonkia paikallisten matkustelussa. Mutta Venajan VR:n sivuilta lipun ostaminen osoittautui mahdottomaksi, jopa tulkin kanssa. Tasta syysta olimme joutuneet tulemaan tuuriimme luottaen. Virhe numero 1. Platskartnissa ("3" luokka) olisi tilaa vasta elokuun 30. Emme halunneet viettaa puolta viisumin kestostamme, saati sitten budjetistamme, istuen Moskovan metropolissa joten jouduimme ottamaan liput Kupeen ("2" luokka) huomiselle.
Kohtuu kivuttoman saadon jalkeen lahdimme saalistamaan hostellia. Suuntasimme Lenin hostelliin sen edullisuuden, ja hyvan sijainnin vuoksi. Seuraava ongelma. Reseptionisti lupasi meille punkat, mutta kaski palata yhdelta, checkin aikaan. Palasimme pienimuotoisen lounaan jalkeen ja reseptionisti pyysi odottamaan viela hetken. Kello on nyt kuusi. Meille on punkat, mutta reseptionisti ei tieda missa..
Mutta, huomenna kiskot kuljettavat kohti ita-Siperiaa, kohti Irkutskia, ja kohti Baikal jarven makeita vesia. Seuraavaksi kuulette junamatkasta ja Baikalille asettumisesta luultavammin Olkhon islandin jurtasta wifin valityksella... Tai todennakoisemmin Irkutskista, josta tietotekniikkaa viela loytyy.
13.8.2008
Viisumit
Location: Vilnius, Lithuania
Maanantaina marssimme Valkovenajan lahetystoon saatamaan viisumeita junamatkaa varten. Lahetysto naytti hiljaiselta, eika vartijan kopissa nayttanyt olevan ketaan. Emme oikein tienneet kumpaa ovipuhelinta painaa, joten painelimme sisaan avonaisesta portista. Varma tapa saada vartijan huomio ja kysya neuvoa. Vartijan juostua hadissaan ajamaan meita pois piha-alueelta saimme ohjeet kayttaa sita hemmetin ovipuhelinta.. Niimpa painoin nappia ja esitin asiani. Haluamme viisumit. Karttyisan kuuloinen kaveri kaski meidan painua konsulaattiin osoitteessa Muitines street 41.
Karttahan ei luonnollisesti ollut mukana koska tunsin jo kaupungin kuin omat taskuni. Siispa lahimpaan turisti infoon kyselemaan mista se Valkovenajan konsulaatti loytyy.
Talsimme sateessa konsulaattiin paikannettuamme paikan kartalta ja yhdyimme jonoon muiden viisumia karkkyvien liettualaisten ja venalaisten kanssa. Noin kolmen vartin jonottelun jalkeen paasimme tiskille ja tayttamaan anomusta. Pompottelu oli aika vahaista ja selvisimme yhdella tiskin vaihdolla ja yhdella ryntayksella ulos ottamaan kopioita Venajan viisumeistamme.
Viisumilla oli hintaa 70 litaa, eli noin 20 euroa. Kasittelyajan piti olla 5 tyopaivaa, mutta anomukset ojennettuamme virkailija lausui ainoat Lontoon murteen sanansa, "olkaa hyva, ja odottakaa". Viiden minuutin kuluttua virkailija palasi passiemme ja viisumeiden kanssa. Helppoa.
Tanaan haimme junaliput maanantai aamulle Minskiin, ja samalle illalle Moskovaan. Suunnitelma on siis tehda 11 tunnin stopover Minskissa ja jatkaa matkaa Aiti Venajan helmoihin.
Vilnius alkaa jo maistua puulta, joten lahden todennakoisesti huomenna takaisin Latviaan, Jelgavaan, tapaamaan Antraa, johon tutustuin asustellessani Tallinnassa. Henry jaa pitamaan majaa tanne Liettuaan.
Moskovaan paastyamme tarkoitus olisi haipya sielta niin nopeasti kuin suinkin mahdollista kohti Irkutskia ja ita-Siperian rauhaa. Katsotaan miten kay, ja mista kirjoittelen seuraavaksi!
Kuvia lisatty
Maanantaina marssimme Valkovenajan lahetystoon saatamaan viisumeita junamatkaa varten. Lahetysto naytti hiljaiselta, eika vartijan kopissa nayttanyt olevan ketaan. Emme oikein tienneet kumpaa ovipuhelinta painaa, joten painelimme sisaan avonaisesta portista. Varma tapa saada vartijan huomio ja kysya neuvoa. Vartijan juostua hadissaan ajamaan meita pois piha-alueelta saimme ohjeet kayttaa sita hemmetin ovipuhelinta.. Niimpa painoin nappia ja esitin asiani. Haluamme viisumit. Karttyisan kuuloinen kaveri kaski meidan painua konsulaattiin osoitteessa Muitines street 41.
Karttahan ei luonnollisesti ollut mukana koska tunsin jo kaupungin kuin omat taskuni. Siispa lahimpaan turisti infoon kyselemaan mista se Valkovenajan konsulaatti loytyy.
Talsimme sateessa konsulaattiin paikannettuamme paikan kartalta ja yhdyimme jonoon muiden viisumia karkkyvien liettualaisten ja venalaisten kanssa. Noin kolmen vartin jonottelun jalkeen paasimme tiskille ja tayttamaan anomusta. Pompottelu oli aika vahaista ja selvisimme yhdella tiskin vaihdolla ja yhdella ryntayksella ulos ottamaan kopioita Venajan viisumeistamme.
Viisumilla oli hintaa 70 litaa, eli noin 20 euroa. Kasittelyajan piti olla 5 tyopaivaa, mutta anomukset ojennettuamme virkailija lausui ainoat Lontoon murteen sanansa, "olkaa hyva, ja odottakaa". Viiden minuutin kuluttua virkailija palasi passiemme ja viisumeiden kanssa. Helppoa.
Tanaan haimme junaliput maanantai aamulle Minskiin, ja samalle illalle Moskovaan. Suunnitelma on siis tehda 11 tunnin stopover Minskissa ja jatkaa matkaa Aiti Venajan helmoihin.
Vilnius alkaa jo maistua puulta, joten lahden todennakoisesti huomenna takaisin Latviaan, Jelgavaan, tapaamaan Antraa, johon tutustuin asustellessani Tallinnassa. Henry jaa pitamaan majaa tanne Liettuaan.
Moskovaan paastyamme tarkoitus olisi haipya sielta niin nopeasti kuin suinkin mahdollista kohti Irkutskia ja ita-Siperian rauhaa. Katsotaan miten kay, ja mista kirjoittelen seuraavaksi!
Kuvia lisatty
10.8.2008
Trainspotting
Location: Vilnius, Lithuania
Paivat taalla Vilnassa kuluvat enemman ja vahemman puistossa maaten, torkkuen ja pikku puuhasteluja harrastaen. Siunatussa tekemattomyyden tilassa. Illat hostellin parvekkeella teeta siemaillen, lueskellen ja ohi ajavia junia spottaillen. Pahkinankuoressa sanoisin, etta Baltiaan riittaa viikko. Kaupungit toistavat tuttua vanha-kaupunki, kirkot, museot, uusi keskusta -kaavaa. Tottakai landella nahtavaa riittaisi, mutta maiden kalliuden vuoksi ei viimaspaana kiertely tunnu jarkevalta idealta. Toistaiseksi budjetti on kuitenkin pitanyt, eika ole tarvinut alkaa pihistelemaan paivan perustarpeista.
Pienen nettitutkimuksen jalkeen totesimme halvimman reitin Moskovaan olevan juna taalta Vilnasta. Huomenna siis Valkovenajan lahetystoon ja transit visa - hakemus tiskiin. Viikko odottelua, laiskottelua ja mukavaa pikku puuhastelua, kunnes kiskot kuljettavat Minskin kautta kohti uusia tuulia, ja kohti Aiti Venajaa.
Monet ovat ihmetelleet kuinka olemme yha taalla, samassa hostellissa, samassa kaupungissa. Muistuttaisinkin edelleen, etta meilla ei ole kiire. On mukava valissa ottaa aikaa, ja vain olla, tekematta mitaan. Illasta toiseen saa parvekkeella kertoilla saman tarinan lahtemisesta, kulkurin elamasta. Taman, ja komean kraman kaltaisen huivini ansiosta olenkin jo omaksunut lempinimekseni "That crazy Finnish guy with a towel on his head"...
Paivat taalla Vilnassa kuluvat enemman ja vahemman puistossa maaten, torkkuen ja pikku puuhasteluja harrastaen. Siunatussa tekemattomyyden tilassa. Illat hostellin parvekkeella teeta siemaillen, lueskellen ja ohi ajavia junia spottaillen. Pahkinankuoressa sanoisin, etta Baltiaan riittaa viikko. Kaupungit toistavat tuttua vanha-kaupunki, kirkot, museot, uusi keskusta -kaavaa. Tottakai landella nahtavaa riittaisi, mutta maiden kalliuden vuoksi ei viimaspaana kiertely tunnu jarkevalta idealta. Toistaiseksi budjetti on kuitenkin pitanyt, eika ole tarvinut alkaa pihistelemaan paivan perustarpeista.
Pienen nettitutkimuksen jalkeen totesimme halvimman reitin Moskovaan olevan juna taalta Vilnasta. Huomenna siis Valkovenajan lahetystoon ja transit visa - hakemus tiskiin. Viikko odottelua, laiskottelua ja mukavaa pikku puuhastelua, kunnes kiskot kuljettavat Minskin kautta kohti uusia tuulia, ja kohti Aiti Venajaa.
Monet ovat ihmetelleet kuinka olemme yha taalla, samassa hostellissa, samassa kaupungissa. Muistuttaisinkin edelleen, etta meilla ei ole kiire. On mukava valissa ottaa aikaa, ja vain olla, tekematta mitaan. Illasta toiseen saa parvekkeella kertoilla saman tarinan lahtemisesta, kulkurin elamasta. Taman, ja komean kraman kaltaisen huivini ansiosta olenkin jo omaksunut lempinimekseni "That crazy Finnish guy with a towel on his head"...
6.8.2008
Kohti Liettuaa
Location: Sidewalk Express, Riga, Latvia
Tiistaina jouduin hyvastelemaan Nooran linja-autoon, ja Ryanairin kyydilla kohti Helsinkia. Mutta sellaista elama on, Kulkurin on jatkettava matkaa, ja Kaunottaren omaa eloaan Suomessa.
Tahan valiin sopisi tarina kuinka tapasin Nooran:
Kuljin paamaarattomana Tallinnan katuja, ja livahdin bajamajaan tyhjentamaan rakkoani. Poistuessani onnistuin rikkomaan vetoketjun housuistani.. Kavelin viereiseen puistoon, pidellen kassia hajonneen housunetumukseni suojana, kun huomasin rinkkaan nojailevan tyton nurmikolla. Menin kysymaan lainaan linkkaria tai hakaneulaa housujen korjaukseen.. Ja nain tapasimme.
Mutta, siirrytaampa eteenpain. Lahdimme Henryn kanssa jatkamaan taas harkaparissa kohti uusia seikkailuja, ja hyppasimme junaan kohti Vaivaria. oli aika testata teltta ennen siperian armoille joutumista. keli oli mita otollisin telttaretkeen. Satoi ja tuuli. Saimme teltan kasattua kohtuullisen pienella vaivalla, enhan ollut ottanut sita edes paketistaan ennen tata. Yllatyksesi teltta oli tilava, ja me hukkapatkat mahduimme sisalle jopa kaikkien tavaroiden kanssa. Seuraava yllatys oli anttilan halpisteltan kohtuullinen vedenpitavyys. Pysyimme kuivina ja lampimina koko yon, juoden Latvialaista vodkaa lammikkeeksi ja laakkeeksi oireelleeseen ikavaan ja sydansuruun, ja Henry jaksaakseen paremmin katsella nousuhumalaista avautumistani..
Telttaretki oli suksee, ja aamulla hyppasimme junaan ja palasimme Riiaan. Ostimme liput yobussiin kohti Vilnaa, joten uusi suunta: Liettua
Tiistaina jouduin hyvastelemaan Nooran linja-autoon, ja Ryanairin kyydilla kohti Helsinkia. Mutta sellaista elama on, Kulkurin on jatkettava matkaa, ja Kaunottaren omaa eloaan Suomessa.
Tahan valiin sopisi tarina kuinka tapasin Nooran:
Kuljin paamaarattomana Tallinnan katuja, ja livahdin bajamajaan tyhjentamaan rakkoani. Poistuessani onnistuin rikkomaan vetoketjun housuistani.. Kavelin viereiseen puistoon, pidellen kassia hajonneen housunetumukseni suojana, kun huomasin rinkkaan nojailevan tyton nurmikolla. Menin kysymaan lainaan linkkaria tai hakaneulaa housujen korjaukseen.. Ja nain tapasimme.
Mutta, siirrytaampa eteenpain. Lahdimme Henryn kanssa jatkamaan taas harkaparissa kohti uusia seikkailuja, ja hyppasimme junaan kohti Vaivaria. oli aika testata teltta ennen siperian armoille joutumista. keli oli mita otollisin telttaretkeen. Satoi ja tuuli. Saimme teltan kasattua kohtuullisen pienella vaivalla, enhan ollut ottanut sita edes paketistaan ennen tata. Yllatyksesi teltta oli tilava, ja me hukkapatkat mahduimme sisalle jopa kaikkien tavaroiden kanssa. Seuraava yllatys oli anttilan halpisteltan kohtuullinen vedenpitavyys. Pysyimme kuivina ja lampimina koko yon, juoden Latvialaista vodkaa lammikkeeksi ja laakkeeksi oireelleeseen ikavaan ja sydansuruun, ja Henry jaksaakseen paremmin katsella nousuhumalaista avautumistani..
Telttaretki oli suksee, ja aamulla hyppasimme junaan ja palasimme Riiaan. Ostimme liput yobussiin kohti Vilnaa, joten uusi suunta: Liettua
4.8.2008
Riga, City of love
Location: Frank's hostel, Riga, Latvia
Perjantaina saapastelimme Tallinnan bussiasemalle tarkoituksena hypata 10.00 bussiin kohti Riigaa. Aamun bussit sattuivat olemaan kuitenkin taynna, joten jouduimme odottelemaan 15.30 bussia. Mutta emmehan me olleet kiireessa. Paiva kului mukavasti nurmikolla maaten ja evaita syoden.
Riigaan saavuimme noin kahdeksan aikaan illalla, ja kirjauduimme Argonaut hostelliin, meluisan pubin ylakertaan.. Rinkasta eroon paastyani suuntasin Backpackers pubiin vanhassa kaupungissa, jossa oli tarkoitus tavata Noora, tytto, jonka tapasin Tallinnassa ja jonka kanssa olimme sopineet tapaamisen jahka olemme molemmat Riigassa. Istuimme iltaa Nooran ja hanen ystavansa Sarin kanssa. Poistuin jossain vaiheessa tuapakalle, Riigassa kun sisatupakointi on kielletty kaikkialla. Tama saanto ei tosin ole aukoton, mutta siita lisaa hetken kuluttua. Savuketta maistellessani tormasin sattumalta Brunoon, Ricardoon ja Santosiin, tuttuihin Brassipoikiin. Maailma on edelleenkin pieni..
Lauantaina vaihdoimme hostellia halvempaan ja viihtyisampaan Frank'siin. Muuten paiva meni kaupunkia kierrellen. Koska vanhan kaupungin kirkkojen perassa juoksentelu ei kuulu kiinnostuslistalla sinne ihan ykkoseksi, ei vanhassa kaupungissa ole juuri nahtavaa. Turisteja, ostoskeskuksia ja "kiinnostavia" nahtavyyksia.. Tasta syysta paatimme illalla suunnata Nooran ja Sarin kanssa Riigan Kallioon, lahioon rautatieaseman ja keskustorin takana. Turistien maara tipahtikin vain noin puolen kilometrin kavelyn jalkeen nollaan, ja oluen hinta anniskeluravintolassa 2 latista 0,5 latiin. Saimme istua iltaa yllattavankin rauhassa, vaikka 4 promilles pubissa oli meidan lisaksi vain todella humalaisia venalaisia.
Sunnuntai aamuna hyppasimme paikalliseen satunnaiseen sporaan ja matkasimme paatepysakille. Tarkoituksena oli harrastaa lisaa lahiokiertelya ja oikeiden ihmisten asuinpaikkojen tiirailua, mutta raitiovaunu vei meidat neuvostokerrostalohelvetin sijasta viihtyisaan ja suureen puistoon. Kiertelimme puistoa pienessa tihkusateessa, istuimme rannalla ja kulutimme paivaa laiskasti. Palattuamme keskustaan kavimme torilla ostelemassa elintarvikkeita paivalliseen, ja Noora ja Sari lahtivat hekin syomaan. Nautimme Henryn kanssa kanapastat juustokermakastikkeella ja suihkun jalkeen lahdimme treffaamaan tytot viihtyisaan teetupaan vanhan kaupungin laidalla. Ilta kului tsajua litkiessa ja pehmeilla tyynyilla makoillessa, ja minulla ja Nooralla reissuromanssia kehittaessa..
Tanaan tytoilla on viimeinen paiva Riigassa, kuten minulla ja Henryllakin. Matka jatkuu huomenna Jurmalaan rantapummin elamaa viettamaan. Viimeisen paivan plani: Henry viettaa paivan teetuvassa makoillen ja japania opiskellen, mina puolestani lahden viettamaan aikaa tyttojen kanssa. Kuvia ette vielakaan saa katseltavaksenne, silla luulen etta Frank'sin kivikautiset koneet eivat tunnista kameraani..
Ensi kertaan.
Perjantaina saapastelimme Tallinnan bussiasemalle tarkoituksena hypata 10.00 bussiin kohti Riigaa. Aamun bussit sattuivat olemaan kuitenkin taynna, joten jouduimme odottelemaan 15.30 bussia. Mutta emmehan me olleet kiireessa. Paiva kului mukavasti nurmikolla maaten ja evaita syoden.
Riigaan saavuimme noin kahdeksan aikaan illalla, ja kirjauduimme Argonaut hostelliin, meluisan pubin ylakertaan.. Rinkasta eroon paastyani suuntasin Backpackers pubiin vanhassa kaupungissa, jossa oli tarkoitus tavata Noora, tytto, jonka tapasin Tallinnassa ja jonka kanssa olimme sopineet tapaamisen jahka olemme molemmat Riigassa. Istuimme iltaa Nooran ja hanen ystavansa Sarin kanssa. Poistuin jossain vaiheessa tuapakalle, Riigassa kun sisatupakointi on kielletty kaikkialla. Tama saanto ei tosin ole aukoton, mutta siita lisaa hetken kuluttua. Savuketta maistellessani tormasin sattumalta Brunoon, Ricardoon ja Santosiin, tuttuihin Brassipoikiin. Maailma on edelleenkin pieni..
Lauantaina vaihdoimme hostellia halvempaan ja viihtyisampaan Frank'siin. Muuten paiva meni kaupunkia kierrellen. Koska vanhan kaupungin kirkkojen perassa juoksentelu ei kuulu kiinnostuslistalla sinne ihan ykkoseksi, ei vanhassa kaupungissa ole juuri nahtavaa. Turisteja, ostoskeskuksia ja "kiinnostavia" nahtavyyksia.. Tasta syysta paatimme illalla suunnata Nooran ja Sarin kanssa Riigan Kallioon, lahioon rautatieaseman ja keskustorin takana. Turistien maara tipahtikin vain noin puolen kilometrin kavelyn jalkeen nollaan, ja oluen hinta anniskeluravintolassa 2 latista 0,5 latiin. Saimme istua iltaa yllattavankin rauhassa, vaikka 4 promilles pubissa oli meidan lisaksi vain todella humalaisia venalaisia.
Sunnuntai aamuna hyppasimme paikalliseen satunnaiseen sporaan ja matkasimme paatepysakille. Tarkoituksena oli harrastaa lisaa lahiokiertelya ja oikeiden ihmisten asuinpaikkojen tiirailua, mutta raitiovaunu vei meidat neuvostokerrostalohelvetin sijasta viihtyisaan ja suureen puistoon. Kiertelimme puistoa pienessa tihkusateessa, istuimme rannalla ja kulutimme paivaa laiskasti. Palattuamme keskustaan kavimme torilla ostelemassa elintarvikkeita paivalliseen, ja Noora ja Sari lahtivat hekin syomaan. Nautimme Henryn kanssa kanapastat juustokermakastikkeella ja suihkun jalkeen lahdimme treffaamaan tytot viihtyisaan teetupaan vanhan kaupungin laidalla. Ilta kului tsajua litkiessa ja pehmeilla tyynyilla makoillessa, ja minulla ja Nooralla reissuromanssia kehittaessa..
Tanaan tytoilla on viimeinen paiva Riigassa, kuten minulla ja Henryllakin. Matka jatkuu huomenna Jurmalaan rantapummin elamaa viettamaan. Viimeisen paivan plani: Henry viettaa paivan teetuvassa makoillen ja japania opiskellen, mina puolestani lahden viettamaan aikaa tyttojen kanssa. Kuvia ette vielakaan saa katseltavaksenne, silla luulen etta Frank'sin kivikautiset koneet eivat tunnista kameraani..
Ensi kertaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)