It's tough kid, but it's life

Location: Internet cafe, Phnom Penh, Cambodia

Hyvin vietetyn lepopaivan jalkeen paatimme, etta Mekongin jokiseikkailu saisi ainakin toistaiseksi loppua tanne Kratieen. Oli aika myyda paatti, ja marketilta edulliseen hintaan ostetun vohveli ja ananas aamiaisen jalkeen oli aika lahtea etsimaan ostajaehdokkaita. Koska oman guesthousemme omistaja ei ollut kiinnostunut veneestamme paatimme kysella muista majataloista, ja ellei onni olisi myota, lahtea rantaan kyselemaan satunnaisilta ihmisilta. U-Hong 2 guesthousessa tapasimme kaksi tietokoneella istuvaa khmeeria, Lanin ja Danin. lan oli kiinnostunut veneesta, silla han tarvitsi paattia satunnaiseen kalastusharrastukseensa. Miehissa lahdimme rantaan katsastamaan Mekongin kuningatarta. Valitettavasti vene oli vaaran mallinen ja liian iso, Lan etsi jotain pienempaa ja sulavampilinjaista kalastusvenetta. Kauppoja ei siis viela syntynyt, mutta Lan kutsui meidat taloonsa lounaalle, silla molemmat khmeerit olivat todella kiinnostuneita venematkastamme, silla eivat olleet koskaan ennen kuulleet kenekaan ulkomaalaisen tekevan moista matkaa.

Hyppasimme miesten motojen kyytiin ja pian olimme laitakaupungilla Lanin asunnolla, jossa han alkoi valittomasti perinteisen khmeerlounaan vasaamisen. Lan oli isomahainen, hyvin toimeentuleva antiikki ja arvoesine kerailija ja kauppias. Lounaan jalkeen han esitteli kokoelmaansa, joka kasiti kaikkea vanhoista rahoista, kaarmeennahoista ja tiikerin hampaista aina Pol Potin soppakauhaan. Hanen ystavansa Lan oli toista maata. Entinen turistiopas Siem Riepista, joka ilman virallista lupaa tyoskenneltyaan menetti tyonsa, ja asui nyt siskonsa luona pienessa ja koyhassa kylassa 25 kilometria kaupungin ulkopuolella. Dan halusi esitella meille kylansa, ja nayttaa miten viturallaan asiat vielakin Kamputseassa olivat.

Ahtauduimme Danin, tai tarkemmin sanottuna hanen ystavaltaan lainaamaansa, motoon, ja lahdimme huristelemaan kohti hanen kylaansa. Saavuimme pienelle puuverstaalle, jossa muutama kylalainen veisteli ikkunankarmeja ja ovia. Dan kertoi verstaan olevan hanen siskonsa, ja han tyoskenteli osa-aikaisesti valmistaen lounaita tyomiehille. Dan kertoi homman olevan periaatteessa laitonta. Hallitus ei anna yksityisten kaataa metsaa, se mieluummin myy satoja hehtaareja Vietnamilaisille suuryrityksille, jtka kaatavat puut ja kumipuuplantaasiensa alta. Tasta saadut tulot eivat kuitenkaan paady Kambodzaan, kumi menee Vietnamiin, ja paaministeri myhailee metsaplantista saadut dollarit taskussaan. Kuitenkin Danin sisko oli siita onnellisesa asemassa, etta hanen miehensa oli korkeassa asemassa oleva upseeri Kambodzan kuninkaallisissa asevoimissa, joten puubisnesta ja verstatsa pystyttiin pyorittamaan ilman pelkoa hallituksen puuttumisesta hommaan. Ihan nain onnellisesti eivat olleet asiat muualla kylassa. Dan vei meidat syvemmalle metsaan, jossa paikalliset perheet polttivat puuta valtavissa termiittikekoa muistuttavissa saviuuneissa hiiliksi. Homma oli taysin laitonta, silla metsaahan heilla ei ollut, puu kaadettiin laittomasti, mutta ilman kenenkaan korkea-asemaisen ja korruptoituneen henkilon tukea. Raskaasta tyosta perheille jai kouraan noin dollari paivassa, ja aina oli pelko perseessa jos paikallinen poliisi tulee vaatimaan lahjuksia homman jatkamisesta, tai hallituksen traktorit jyraavat koko paikan maantasalle, ja myyvat tontit vietnamilaisille.


Seuraavaksi Dan vei meidat motolla lahistolla olevalle hakkuuaukealle. Hehtaarien tyhja plantti oli vietnamilaisen yhtion omistuksessa, tuleva kumipuuviljelma. Vietnamilaisista Dan ei pitanyt. Jutusteltuamme, kavi ilmi etta Kambodzalaiset jakautuvat kahteen koulukuntaan vuoden 78 tapahtumista. Niihin, jotka ovat sita mielta etta Vietnam vapautti heidat Pol Potin hirmuhallinnon alta, ja niihin, jotka uskovat, etta Vietnamilaiset Pol Potin kukistettuaan miehittivat Kambodzan. Dan kuului siis jalkimmaiseen kastiin. Istuskellessamme pienen joen yli johtaalla sillalla ohitsemme ajoi upouusi Honda CR-V, RCAF -rekisterikilvissa (Royal Cambodian Armed Forces). Kyselimme hieman lisaa korruptiosta asevoimissa, silla en uskonut upseerin palkan taalla riittavan moiseen autoon, tai sitten upea auto oli tarkkaan harkitun ja pitkan saastosuunnitelman tuotos. Dan naurahti, ja kertoi yleisimman lisatulon upseereilla olevan laittoman puunhakkuun. Minne armeija meni, siella alkoi puu kaatua, ja motit myytiin pimeilla markkinoilla ja nain rahoitettiin upseerien makea elama. Lahin esimerkki oli vain kuukauden takaa, kun Preah Vihearin temppelin laheisyydella Thait ja kambodzan asevoimat ottivat yhteen. Kambodzalaiset sanovat yhteenoton syyn olevan Thaiden rajaloukkaus, ja etta Thait haluavat Preah Vihearin itselleen. Thait puolestaan syyttavat Kambodzaa laittomista hakkuista Thaimaan puolella rajaa. Oli asian todellinen laita mika hyvansa, on faktaa, etta tonnettain puuta kaadetaan talla alueella missa asevoimat pitavat valmiutta ylla uusia kahinoita odotellen.

Paiva oli mielenkiintoinen ,ja palattuamme Kratieen paatin suunnata veneen myytyamme Phnom Penhiin, pureutumaan syvemmalle poliittiseen kieroiluun ja tahan hulluun ja kiehtovaan maahan.

Seuraavana paivana oli aika jatkaa kesken jaanytta bisnestamme. Pitkan paivan, loputtoman tinkaamisen, ja tuntien odottelun jalkeen loysi Mekongin kuningatar uuden kuninkaan, ja me saimme miltei puolet veneeseen kaytetyista dollareista takaisin. Eli kaupankaynti oli molemminpuolin onnistunutta. Paatin lahtea seuraavana aamuna kohti paakaupunkia. Viiden paivan venematka porottavan auringon alla oli laukaissut koko ylakropan kasittavan nahanluontiprosessin, ja jottei siina olisi ollut tarpeeksi kestamista iski kaarmemieheen viela varomattoman markettiruokailun myota vatsatauti. Aamun oksentelun ja ripulin jalkeen lahdin vatsa laaketieteen tuottamia auttavia kemikaaleja taynna istumaan pitkalle bussimatkalle kohti paakaupunkia...